Näin ollen tuli hätäisesti opiskeltua Samsungin omituisen niukkasanaisesta ohjekirjasesta hätäkeskeytysproseduuri. Se meni näin: #

Veden tyhjennys WF1702NHWG:stä. Kuvan © Samsung. #

1. Käynnistys-/keskeytysnapista ohjelman keskeytys. Kone jää hiljaa nököttämään. #

2. Virtajohto irti seinästä. #

3. Sihdin suojus (etupaneelin oikeassa alanurkassa) auki kolikon tms. avulla. #

4. Tyhjennysletku (pieni musta) irti holkistaan, ja letkusta korkki irti. Korkki on omituisen monimutkaisen näköinen väköstys, mutta letkussa ei silti ole sille vastakappaletta vaan korkki on vain vedettävä kumisen bletkun suusta ulos. #

5. Vesi alkaa lirua letkusta ulos. Kun kone on vedestä tyhjä, sen etuoven voi avata. #

6. Kun tarvittavat toimet rummussa on tehty, letkun korkki takaisin paikoilleen, letku takaisin holkkiinsa ja sihdin luukku kiinni. Virtajohto seinään ja pesuohjelmointi alusta uudestaan. #

Etuovea ei saa avata väkisin kun se on lukossa, ja lukko ei aukea jos koneessa on vettä. #

Ohjekirjan mukaan pesuohjelman voi keskeyttää ensimmäisten 5 minuutin aikana, jos vaikka haluaa lisätä rumpuun sieltä unohtunutta pyykkiä. Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että vielä silloin koneessa ei ole vettä, joka olisi lukinnut etuoven, eli oven voi silloin avata ilman tyhjennystä, ja kun ovi on taas suljettu, keskeytyneen ohjelman pyöritystä voi jatkaa (käynnistys-/keskeytysnapista). #

Pohjoisenkotona hammashoito jää jostain syystä aina hyvin pian saapumisen jälkeen retuperälle. Aamuisin jaksaa hädin tuskin harjata ja siinä se. Sitten taas omaan kotiin kotiuduttua tekee mieli langata ikenet ruvelle niistä hammaskivilaatoista. Minne se tietoisuus tukkeutuvista hammasväleistä muka siellä ylhäällä katoaa? #

Ei nyt sillä että iltaisin harjaaminen olisi täällä omassakaan kotona helpon takana. Aamuisin siihen on hyvä motivaatio, kun suu tuntuu yön jälkeen aina töhkäiseltä ja harjaamalla sen saa luonnollisesti raikkaammaksi. (Siksi pitää harjata ennen aamiaista, aamiaisen jälkeen se yötöhkäisyyden tuntu on taas kadonnut ja harjaamismotivaatio romahtanut.) Mutta iltaisin täytyy ajoittaa se harjaus jonkin syömisen perään, jotta siinä olisi edes vähän mielekkyyttä, puhdistettavan likaisuuden tuntua suussa. #

Mennessä ei Helsinki-Vantaalla Norwegianin lähtöselvityksessä tarvinnut enää edes henkilötodistuksia näyttää. Automaatista vain piletin ja matkatavaran koodin tulostus, liukuhihnalla jälkimmäisen piippaus viivakoodinlukimella (omakätisesti sekin), ja hihna vie. #

Rovaniemen kentällä on vielä vanhanaikainen täysihmispalvelu. Ja muistavat joka kerta neuvoa oikealle portille ikään kuin siellä 30 metrin pituisella lähtöalueella olisi mahdollista eksyä väärälle portille ja myöhästyä sen takia. Onnistuin salakuljettamaan taskussani turvatarkastuksen metallinpaljastimen läpi kahden euron kolikon. Väärää rahaa? #

Koneessa oli edellisen matkustajan jäljiltä iltapäivälehti, ja kun olin saanut Tex Willeristä tarpeekseni, lukaisin sen roskaläpyskän. Hupaisasti bongasin sieltä (pitkästä aikaa) viittauksen kunnianloukkausjupakkaani, vaikka se olikin mahdollisimman hämäräperäisesti kirjoitettu. Syy lienee ollut sen naamioiminen, että siinä oli oikeasti kyse jutun teemaan (oppilaiden ja opettajien väliset kahnaukset) huonosti sopivasta tapauksesta. #

Laskeutumiskuulutuksessa eksplikoitiin ensimmäistä kertaa, että myös lentotilassa olevat kännykät täytyy laskeutumisen ajaksi sammuttaa. Siihen tuskin olisi oikeasti mitään syytä, mutta veikkaan, että sillä halutaan varmistaa, että myös puhelinten wifi ja muut (ainakin minun puhelimessani lentotilasta riippumattomasti säädeltävissä olevat) toiminnot ovat laskeutumisen aikana kiinni. #

Click here to view the embedded video. #

Myös paikkakuntien sijainnit tiedetään paremmin kuin mitä olisin olettanut, joskin monet ovat merkanneet kuntakeskuksia kaupunkien sijasta. Mutta itsekin varmasti erehtyisin ihan samalla lailla, jos minua pyydettäisiin merkkaamaan kaupunkeja joltain eteläisemmältä alueelta, jolle ei Helsinki-Tampere-Jyväskylä -kolmikko osuisi. #

Piti sitten tietysti piirtää myös omani, vaikka minulla kotikenttäetu onkin. Ei tämäkään lopputulos kovin eksakti ole, mutta ehkä sentään lappilaissyntyisen piirtämäksi erottaisi. #

 #

Mielessäni on viime aikoina pyörinyt Ahvenanmaalle joskus aikoinaan tekemämme luokkaretki. Jossain mielessä se oli elämäni onnellisimpia aikoja, vaikken sitä silloin tiennytkään. Meillä oli jo suhteellisen paljon vapauksia, ja kuitenkin meitä toisaalta paapottiin vielä sen verran, ettei se vapaus minunlaisistani jälkeenjääneistäkään tuntunut turvattomalta. Tosin epäilemättä ainakin tytöt olisivat varmaan halunneet jo vieläkin vähemmän paapomista. En ihan tarkkaan muista ajankohtaa, mutta naamoista, jotka sieltä muistan, olen päätellyt, että se oli yläasteen puolella kuitenkin. #

Minulle se oli vahvistava kokemus siitä, että on mahdollista ottaa rennosti ja pitää hauskaa ilman, että siitä joutuu jälkikäteen tavalla tai toisella maksamaan. (Muistaakseni se ei ollut edes yksi niistä lukuisista retkistä, joilla hukkasin lompakkoni ja sain haukut kotona.) Siksi en kokenut sitä vielä sen tapahtuessa niin hyvänä kuin näin jälkeenpäin: muistan vielä hyvin selvästi sieltä esimerkiksi tilanteen, jossa vain kavereiden kesken ollessa ja jutellessa minuun iski yhtäkkiä hillitön itsetietoisuus ja syyllisyys siitä, että haaskaan tällä tavalla aikaa sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä. #

”Hyödyllistä” tietysti olisi ollut joihinkin tuleviin koettelemuksiin henkisesti valmistautuminen. Ja juuri siitä (mikä oli minulle siihen saakka ollut itsestäänselvyys) siellä tehtiin vaikeaa siten, että mitään koettelemuksia ei tarjottu. Muutamien ohjelmassa olleiden hauskoja aktiviteettien (museokäyntejä yms.) lisäksi oli vain runsaasti vapaa-aikaa kavereiden kanssa vietettäväksi. #

Oikeastihan juuri tuollaisen kevyen sosiaalistelun harjoittelu olisi ollut minulle kaikkein hyödyllisintä silloin. Se ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman aivopesua, jossa näihin päiviin saakka säilynyt uskoni kevyen sosiaalistelun luonnonvastaisuudesta olisi kumottu, tai jossa minulle olisi ainakin kyetty jotenkin taianomaisesti siirtämään se nykyinen tietämykseni, että elämme luonnonvastaisessa maailmassa, jossa näistä luonnonvastaisista sosiaalisista taidoista on hyötyä. #

Joka tapauksessa, olen tietysti tapojeni mukaan pohtinut keinoja päästä mahdollisimman lähelle tätäkin menettämääni aikaa. Mietin jonkinlaisia teini-ekskursioita, joissa pääsisi seuraamaan tuonikäisiä ihmisiä, ja sitä kautta samaistumaan lähemmin omaan itseensä sen ikäisenä. Mutta vaikka sellaisia järjestettäisiinkin, sellaisen pervous poislukienkin haisevien teinien tarkkailu olisi luultavasti loppujen lopuksi huono keino päästä sisälle kokemukseen sellaisena olemisesta. #

Sen sijaan eilisiltana päähäni pätkähti: vittu, Googlen katunäkymät! Se majoituspaikkamme oli muistaakseni tämä pieni valkoinen erillisrakennus varsinaista hotellirakennusta vastapäätä Maarianhaminan rannassa. Niitä fiilejä, veliseni. #

Lehtiselleri on kummallinen, se ei haise yhtään lupaavalta (en ole uskaltanut maistaa puraisten) mutta onkin yllättäen hyvä mauste. Tässä paras tähän mennessä kehittämäni resepti: #

• 1 punajuuri (itte keitetty) #

• 1 tomaatti #

• 1 omena #

• 2-3 lehtisellerin… ruodeiksiko niitä sanotaan? #

• loraus vettä #

Tulos on tuoppiin sopiva 5 dl kasvissohjoa, joka kannattaa jäähdyttää jääkaapissa ennen nielaisua. Ei tämä tietty ihan puolta kiloa raakoja ole, mutta sentään tyhjää parempi. Ja ainesosien koosta riippuen tästä tulee enemmänkin kuin se 5 dl, tykkään vain että se tuopillinen on sopiva tuoppiin kaadettavaksi ja siinä jääkaapiin nostettavaksi. #

Teoriani mukaan on kahdenlaisia poikia: sellaisia, jotka haluavat astronomiksi, ja sellaisia, jotka haluavat astronautiksi. Astronomi, tai vaikka paleontologi, saa tutkia kaikkia ällistyttäviä asioita täysin turvallisesta paikasta. #

Alan Grant elokuvassa Jurassic Park III (suomennos omani) #

Teoriani mukaan on kahdenlaisia poikia: sellaisia, jotka arvostavat lähinnä kokemuksen kautta hankittavissa olevaa tietoa, sekä sellaisia, jotka arvostavat lähinnä järkeiltävissä olevaa tietoa. #

Minä edustan jälkimmäistä ryhmää. Ideaalimaailmani on matemaatikon ideaalimaailma: siinä minussa itsessäni on jokin yksi lähtökohta-aksiooma, josta kaikki muu maailmaa koskeva tieto voidaan viime kädessä johtaa. #

Tämä kumpuaa turvallisuushakuisuudesta, kuten Grantin astronomilla. Turvallisuushakuisuus puolestaan on kytköksissä herkkyyteen, näin kuvittelen. Ne eivät kuitenkaan ole yksi ja sama: veikkaan, että ihminen voi syntyä herkäksi, turvallisuushakuiseksi tai sitten molempia. Veikkaan myös, että tyypillisimmin turvallisuushakuiseksi ei synnytä, vaan ihminen syntyy herkäksi, ja riippuen siitä kuinka ympäristö häntä sen ominaisuutensa kanssa kohtelee, hänestä joko tulee turvallisuushakuinen tai sitten ei. #

Herkkä mutta vähemmän turvallisuushakuinen lienee optimiyhdistelmä, mutta sellaiseksi kasvaminen vaatii ympäristöltä paljon. Herkästä ja siihen tarpeeseen vähemmän vastanneessa ympäristössä kasvaneesta tulee turvallisuushakuinen. Itse herkkyys säilyy molemmissa tapauksissa. #

Vähempi synnynnäinen herkkyys altistaa vähemmän turvallisuushakuisuudelle, ja samalla enemmän kokemusperäisen tiedon arvostamiselle. Järkeillen hankittu tieto tuntuu silloin ehkä jotenkin liian… kevyeltä, todellisuudesta irralliselta, teoreettiselta ollakseen mitenkään oikeasti tärkeää, merkityksellistä. Tiedosta täytyy saada voimakkaampia, kokemusperäisiä elämyksiä. (Spekuloin, koska tästä minulla ei ole kokemusta.) #

Molemmilla lähestymistavoilla, astronomin ja astronautin, on tietysti käyttönsä, ja niitä olisi vaikeaa ja ehkä tarpeetontakin asettaa mihinkään keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. #

Minä kuitenkin tunnen omasta teoreettisuudestani huonommuutta. Välittömin intuitiivinen selitykseni sille oli, että kuvittelen (tai tunnen) teoreettisen ihmisen pärjäävän maailmassa kokemushakuista huonommin. Konkretiasta irrallinen ihminen assosioituu mielessäni nykyajan uusavuttomiin, jotka ovat minusta myös järjellä ajatellen useinkin surkuhupaisia, sääliteltäviä olentoja, jollainen en itse tietenkään halua olla. #

Keksin kuitenkin heti vastaselitykseksi, että itse asiassa nykymaailmassa tällainen ihminen voi luultavasti pärjätä jokseenkin yhtä hyvin kuin käytännöllinen ihminen, koska itselle vieraat käytännön työt voi ulkoistaa. Se tietysti riippuu jonkin verran tulotasosta, mutta jopa minäkin köyhimys ostan esimerkiksi pyöräni huollon palveluna. Ja tässä pärjäämiseroa tasoittaa se, että teoreettista tietoa taitavasti omaksuvat voivat kai helpommin kouluttautua enemmän ja hankkia tuon korkeamman tulotason, jonka ostovoimalla omaa konkretiakyvyttömyyttään paikata. Sekin on tapa selviytyä maailmassa, erilainen vain kuin jos konkretiasta vastaisi pelkästään itse. #

Huonommuudentunteeni selittyykin sen sijaan varmaan juuri tähän konkretian ostamiseen liittyvällä muista ihmisistä riippumattomuuden menetyksellä. Konkretiakykenevyys ei siis ole minulle itsessään ihmisen arvokkuuden mittari, eikä se, pärjääkö ihminen maailmassa kuinka hyvin, vaan ratkaisevaa on se, pärjääkö ihminen maailmassa omin avuin. #

Jossain määrin tietysti jokainen arvostaa riippumattomuutta ja itsenäisyyttä, mutta minulla siinä on yksi äärimmäisyysrakkauteni kohteista: ideaali-ihmiseni pärjää maailmassa vaikka ypöyksin. Sellaiseen tavoitteeseen pääsemiseksi järkeilytaipumus on huono väline. Vaikka se onkin oikea työkalu ideaalimaailmassa, jossa kaikki tieto on itsenäisesti omasta itsestä loogisesti johdettavissa, se on väärä työkalu tässä todellisessa, ei-ideaalissa maailmassa, jossa ihminen ypöyksinään kaikesta selviytyäkseen tarvitsisi ensisijaisesti juuri kokemuksen kautta hankittua tietoa. #

== Ainekset == #

• 400-500 g hirvenlihhaa #

• 1 keskikokoinen sipuli #

• 1 kpl Knorr Fond ”Du Chef” Beef #

• 200 g Valio Viola (esim. metsäsieni tai yrtti-pippuri) #

• 2,5-5,0 dl Flora ruoka kevyt & paksu #

• 2-4 dl vettä (enempi jos kermaa Floraa vähempi) #

• Öljyä tms. paistamiseen #

== Ohjeet ==
Nosta liha huoneenlämpöön noin tunti ennen kypsentämistä. #

Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Suikaloi liha. Silppua sipuli. #

Ruskista lihasuikaleet rasvassa pienissä erissä ja kaada kannelliseen uunipataan tai -vuokaan. Lisää paistamiserien välillä pannulle vettä ja kaada liemi pataan. Paista viimeisen ruskistuserän mukana silputtu sipuli. Lisää pataan annosfondi, tuorejuusto ja kasvirasvasekoite. #

Nosta pata uuniin ja anna hautua noin kaksi tuntia. Sekoita puolivälin kieppeillä. #

Click here to view the embedded video. #

Mega Manilta kuulostava kappale Ratiopharmin setiritsiinituote Cetirizin-ratiopharmia mainostavassa videossa (jonka juupparikopio tätä kirjoittaessani vielä odottelee DMCA-pyyntöään) on ilmeisesti Jason Zaffary, John Hunter Jr ja Jonathan Slott -trion ”Free Game”, joka on julkaistu FX In The Mix - Redux -kokoelma-albumilla (nro. OM139). #

• Yksinkertaiset Internet-petokset #

• Länsimaiden ulkopuolella toimivat terroristit #

• Valkokaulusrikolliset miehet #

• Vaimon/tyttöystävän/mustasukkaisuudesta/viranomaisen tappaneet #

• Yksin- tai kaksinkertaiset pankkirosvot #

• Ihmiskauppa ja -salakuljetus #

• Huumerikolliset #

• Jengiväkivalta #

• Afroamerikkalaiset miehet (lähinnä huumerikoksia, ryöstöjä, yksittäistappoja) #

• Latinomiehet (luettelon ylivoimaisena enemmistönä; lähinnä huumerikoksia, jengiväkivaltaa, yksittäistappoja) #

• Itäeurooppalaiset ei-ammatti-tappajat (satunnaisia, tyhjänpäiväisiä väkivallantekoja ja Internet-petoksia) #

Mielenkiintoisimmat naamat: #

• 1980-luvulta saakka tai kauemmin pakoilleet (bonuspisteitä uusista havainnoista tuoreuden mukaan nousevasti) #

• Ei-tappaneet naiset #

• Hasidijuutalaiset #

• Hassunnimiset #

• Linux-verkkoasiantuntijat #

• Joanne Deborah Chesimard #

• Marja-Liisa Kirvesniemi #