Kymmenen hengitystä jakaa harjoituksen raameihin, aikaikkunoihin joista kunkin sisällä yksi suoritus tapahtuu. Jokainen raami on itsenäinen, muista riippumaton: edellinen jätetään taakse olipa se millainen tahansa (arvostelevan mielen mielestä miten ”hyvä” tai ”huono” tahansa). Uusi raami on aina täysi vapautus entisestä. #

Suoritus on sitä, että keskittyminen pidetään raamin puitteissa. Raamiin kävelee asioita vasemmalta ja oikealta, ja ihminen käyttäytyy luontojaan kuin lapsi jonka eteen marssitetaan leluja: mielenkiinto eteen tuleviin asioihin sammutetaan tarttumalla niihin, pyörittelemällä niitä ja leikkimällä niillä. #

Sanotaan, ettei tavoitteita ole, mutta niitä on ainakin kaksi: pitää raamit samankokoisina, ja pidättäytyä leikkimästä millään raamiin tulevalla. Ne eivät ole pikajuoksun aikakarsintojen kaltaisia tavoitteita, vaan oman ennätyksen kaltaisia tavoitteita: läheskään jokainen suoritus ei voi olla edellistä parempi, eikä se ennätykseen pääsemisen (tekniikan) kannalta ole aina tarkoituksenmukaistakaan. #

Tärkeintä on harjoittelun jatkuminen. Toistuva tavoitteen mukainen harjoittelu tuottaa luontojaan tulosparannusta. Siksi yksittäisen suoritteen lopussa ei myöskään ole mielekästä soimata itseä suoritteen laadusta suhteessa tavoitteen ideaaliin. Merkitystä on vain sillä, että suorite on tehty; että on harjoiteltu. #