Kun alun dramaattinen hautausmaakohtaus osoittautuu lopulta vain yllättävän pitkäksi johdannoksi, Barbra siirtyy pelkän sivustakatselijan rooliin, ja huomiomme kohdistetaan kahden miehen vastakkainasetteluun: Benillä ja Harry Cooperilla (”herra Cooper” muille kuin vaimolleen) on eri näkemykset siitä kuinka talon ulkona vaanivien Elävien kuolleiden uhalta parhaiten suojaudutaan. #

Ben, joka esitellään meille ensin, on sitä mieltä, että talo on turvallinen paikka kunhan sen ovet ja ikkunat on teljetty kunnolla. Hän myös pohtii keinoja paeta piiritystä, muiden (elävien elävien) ihmisten pariin. #

Herra Cooper on taas sitä mieltä, että talossa on ”miljoona heikkoa kohtaa” joista olennot voivat ryömiä sisään. Hänen strategiansa on lukittautua talon kellariin, jonne vie vain yksi ovi, jonka voi pönkätä tiukasti kiinni. Cooper suhtautuu lisäksi Benin pakosuunnitelmiin hyvin nihkeästi. Hän ei usko niiden onnistuvan. #

Katsojan kanssa jomman kumman puolelle asettumisen valinnan joutuu elokuvan tapahtumissa tekemään edellisiä nuorempi mies, Tom. #

 #

Olemme taipuvaisia asettumaan, tai ainakin minä olen taipuvainen kuvittelemaan, että useimmat meistä ovat taipuvaisia asettumaan Benin puolelle. Miksi? Valinnan järkeistäminen tuntuu elokuvaa ensimmäistä kertaa katsoessa helpolta: Benin strategia vaikuttaa vain jotenkin intuitiivisesti paremmalta. #

Todelliset syyt lienevät kuitenkin sosiaalisia. Asetumme herkästi Benin puolelle, koska hän on komea ja hyvä suustaan, rohkea, epäitsekäs, voimakastahtoinen mutta empaattinen. Herra Cooper taas on pelkuriraukka, joka pitää huolta lähinnä itsestään ja vain kaikkein lähimmistään. Myös hän on dominoiva, mutta hänelle muiden selviytymistä tärkeämpää on olla oikeassa. Elävien kuolleiden yö osoittaa, että teemme strategisia valintoja tällaisten ominaisuuksien perusteella sellaisissakin tilanteissa, joissa ne eivät ole meriittejä, joiden pohjalta valintoja kannattaisi tehdä. #

Elokuvan lopussa Ben, joka yksin on selviytynyt hengissä, joutuu vetäytymään kellariin, kun murhanhimoiset olennot lopulta murtautuvat taloon. Aamun koittaessa Ben on vieläkin elossa: kellari on suojellut häntä aivan kuten Cooper uskoi, kun taas talon suojaukset ovat murtuneet olentojen pyrkiessä hellittämättä sisälle. Pakoyrityksien tuloksena on ollut pelkkiä epäonnistumisia ja kuolemaa. #

Ei Benkään kuitenkaan väärässä ollut strategiansa perusteluissa. Tarina olisi yhtä realistinen, vaikka lopputulos olisi ollut päinvastainen, mikäli eri ihmiset olisivat selviytyneet ja eri strategiat osoittautuneet pelastaviksi. Kaikissa näistä muunnelmista elokuvaan sisältyvä viisaus strategisten valintojen mielivaltaisuudesta joissain tilanteissa ei tulisi yhtä selvästi ilmi. Nytkin sen näkeminen on vaatinut ainakin minulta useita, jos ei useita kymmeniä katselukertoja: toisinaan elämässä häviää, valitsipa mitä tahansa, millä perusteella tahansa. #