Vieläkö joku, siis joku muukin kuin minä, muistaa ”jungilainen persoonallisuustyyppi” -villityksen? Sen, joka levisi blogiskenessä tuossa ihan vastikään… sellaiset – mitä? – kymmenisen vuotta sitVOI HYVÄ JUMALA MINÄ OLEN IKÄLOPPU #

No joka tapauksessa, juolahti nyt jostain (Redditistä) mieleeni tutkailla sitä taas. Viimeksi, siis tuolloin reilut kahdeksisen vuotta sitten, sain tuloksekseni INFJ. Hämmästyttävää kyllä, tuolloin käyttämäni testisivusto on yhä olemassa, joten saatoin käyttää samaa alustaa tulokseni päivitykseen. Tuli eri: #

INTJ #

Introvert(78%)  iNtuitive(25%)  Thinking(12%)  Judging(56%) #

• You have strong preference of Introversion over Extraversion (78%) #

• You have moderate preference of Intuition over Sensing (25%) #

• You have slight preference of Thinking over Feeling (12%) #

• You have moderate preference of Judging over Perceiving (56%) #

HumanMetrics: Jung Typology Test #

Tunteisiin (F) luottamisen sijaan luotan siis näköjään nyt kutakuinkin yhtä vahvasti ajatteluun (12 % vs. vuosientakaisen F:n 11 %). Heijasteleeko tämä muutosta lääkityksessä, heijasteleeko muutos lääkityksessä tätä muutosta, heijasteleeko tämä muutos jotain muuta muutosta, vai onko valintani näiden kahden välillä vain ylipäänsä häilyvää? #

Tiedän kyllä nyt äsken vastanneeni tekeväni ratkaisuja pohdinnan perusteella (ja tunteiden kustannuksella), mutta ne jäivät juuri siksi mieleen, että niihin vastaaminen oli vaikeaa. Oikeastihan se menee niin, että jokainen tekee ratkaisunsa intuitiivisesti, ja kaikki sisäisellä puheella järkeily, myös päätöksen aktualisoitumista edeltävä sellainen, tehdään vain näiden päätösten perustelemiseksi siinä tapauksessa, että joku (esim. itse) asettaa ne kyseenalaisiksi. #

Niinpä vastaan ”harkitsetko päätöksiäsi tarkkaan?” -kysymyksiin aina ikään kuin niissä kysyttäisiin tosiasiassa ”yritätkö yleensä keksiä päätöksillesi paljon järkiperusteluita?” Vuosia sitten, voisin hyvin kuvitella, ja olen muistavinanikin että, en juurikaan jaksanut miettiä päätöksiäni. Tällä hetkellä taas jaksan vähän enemmän. #

Sinänsähän järjenkäytöllä ei päätöksenteossa ole mitään muuta merkitystä kuin se, että minuntyyppiselleni ihmiselle järkiperusteettomien päätösten puolustaminen on ahdistavaa: hyvillä järkiperusteilla voin torjua kritiikin, ilman niitä joudun nojaamaan… siihen, mihin voimakastahtoiset ihmiset nyt nojaavatkaan, en minä tiedä mitä se on. Järkihän ei ole todellisuuteen ankkuroitua, koska missään ei ole mitään mieltä, ja siksi päätöksiä ei kannattaisi tehdä järkeen perustuen edes, vaikka se olisi mahdollista (mitä se ei ole). Ei nyt tosin silläkään, ettäkö niitä kannattaisi tehdä sen enempää tunteidenkaan pohjalta. #

Introversioprosenttini on kasvanut 56:sta 78:aan. Siitä olen ylpeä, vaikkei muutos paljoakaan käytännön elämässäni ilmene (sulkeutuneisuuteni ei vuosientakaisesta olisi ollut juurikaan mahdollista kasvaa). Sisäisesti koen kylläkin eheytyneeni vuosien takaisesta hyvinkin itsevarmaksi introverttiydestäni, tuolloin olin vielä vähän arka ja epävarma (ja siksi myös hieman uhmakas) sen suhteen. #

”Judging”-prosenttini on sekin noussut 11:stä 56:een. Siitä, mikä tuon judging/perceiving-erottelun merkitys on, minulla ei ole käsitystä kun ei sitä ensimmäisissä muutamissa tästä tämän yhteydessä avaamistani linkeistä selitetty (enkä varsinkaan muista sitä vuosien takaa). #

Meenpä tästä nyt sit Redditin INTJ-osastolle kaltaisteni seuraan. Moi! #