Nukun huonosti. Ulkoilun pitäisi muka parantaa unta, mutta minulla se on toiminut päinvastoin: siitä lähtien kun aloin taas käydä kävelyllä päivisin, iltaisin on ollut vaikea nukahtaa ja nukahdettuanikin heräilen tuon tuostakin. Se on tuo saatanan auringonpaiste, ei sitä ole ihmisen kestettäväksi tarkoitettu. #

Olen vissiin joskus jollekulle sanonu, tai kirjottanu tänne, että päiväni huononee iltaa kohden, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se on itse asiassa päinvastoin: aamuisin masennus on ankarinta, mutta pikku hiljaa päivän edetessä onnistun kasaamaan mieleni autiomaahan kaikenlaista täytettä harhautukseksi. Ja siksi illalla nukkumaanmeno on niin ankeaa, koska tiedän, että nukkuminen resetoi pään taas siihen aamutilaan. #

Se resetointi on kaiketi ihan normaalia, mutta sen luonnollinen tarkoitus on päinvastainen kuin miten se minulla toimii: senhän pitäisi elvyttää vapauttamalla pää kaikesta päivän aikana kertyneestä (”uusi päivä! olen kuin uusi ihminen! jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus!”), mutta minulla sen päivän aikana kertyneen alla on tietysti pelkkää tuhkaa. #