Heräsin varttia vailla seitsemän. Haluaisin joskus nukkua koko päivän, mutta kun viikonloppuna siihen olisi tilaisuus, herään silloinkin aikaisin, mutta täysin virkeänä. #

Kävin salilla. Rinta ja ojentajat. #

Kävin kävelyllä. Uusilla Contendeilla tähän mennessä yhteensä 111 km. Oikeanpuoleinen selän ojentaja kramppasi lievästi. #

Kävellessäni kuuntelin ensimmäiset kolme jaksoa Convictedia (A Story Worth Telling, Who is Richard Nicolas? ja Aja). Vähän hitaanlaisesti, kissa ja kuuma puuro -tyylistä tuntuu tämän liikkeellelähtö olevan. #

Löhösin tunnin sohvalla syötteenlukijaa tyhjäksi plaraten. Damn Interestingin juttu New Yorkin kahjosta pomminrakentajasta (George Metesky) oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä luettava. Selän kramppikin siinä maatessa hellitti. #

Tätä kirjoittaessani join kolme ja puoli kupillista kahvia ja kuuntelin Areenalta Musiikkia vanhasta Euroopasta -jaksoa Henkien laulu vetten päällä. #

Kävin pyöräilemässä. Ei oikeastaan tehnyt kovasti mieli, mutta tiedän että jos en olisi lähtenyt, olisi huomisiltana himottanut niin paljon etten sitten olisi malttanut olla lähtemättä, vaikka silloin pitäisi taas lepuuttaa jalkoja, koska muuten seuraavana aamuna intervallien polkeminen on nihkeää. #

Pyörän polkimet pitävät jo sellaista ääntä, että taidan viedä sen huomenna vuosihuoltoon. Palatessani kävin Prismasta maitotuotteita sen verran, että niiden puolesta pärjään huollon yli (ei tarvitse niitä kiikuttaa auringonpaahteessa, jalan). #

Niska on jo melkein parantunut. Enää päätä sivuille kääntäessä tuntuu. Haittaa liikenneturvallisuutta sekin, kun sivuille vilkuilu arastuttaa kivun takia. #