Heräsin seitsemältä. Väsytti, joten jatkoin nukkumista. #

Näin unta epäilyttävän näköisestä miehestä, jonka siviilipukuiset poliisit tulivat pidättämään. Mieheltä jäi lapsi, ja päättelin että mies oli kaapannut sen. Poliisit tosiaan veivät silti vain miehen ja jättivät lapsen, ja alistuin huokaisten siihen että lapsi jäi nyt sitten minun vastuulleni. #

Lapsi oli omituinen pikkuaikuinen: ehkä puolisen metriä pitkä, mutta seisoi ja käveli omilla jaloillaan ja ruumiin mittasuhteetkin olivat pikemminkin alakoululaisen kuin vauvan tai edes taaperon. Lisäksi se ymmärsi puhetta ja osasi itsekin puhua varsin hyvin, joskaan en huomannut sitä aluksi, sillä se puhui vain hyvin vähän, sanan siellä, toisen täällä. #

Sitten se kakkasi housuunsa ja minä päätin että nyt tätä paskaa on nähty ihan tarpeeksi ja nousin ylös. Kello oli kahdeksan. #

Kävin salilla. Tein selkää kevennetysti, lopuksi venyttelin vartin. #

Ennuste lupaili taas sadetta, joten kävin kävelyllä ennen kuin suihkussa. Oli oikein hyvä ilma, vaikka aurinko paistoikin, sillä tuuli kovaa ja kylmästi. Kuuntelin Kulttuurin huumehistoria -sarjan loput kuusi jaksoa. Contendeilla yhteensä 217 km. #

Ennusteen sateet siirtyivät ensin myöhemmäksi iltapäivään ja nyt ne on taas korvattu pelkällä raa’alla auringonpaisteella. #

Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi, join neljä ja puoli kupillista kahvia, tutkin palomuurin geoblokkausmahdollisuuksia ja kuuntelin hyvää vanhaa Resident Advisoria (562: Nathan Fake ja 533: Tijana T). Venyttelin. #

Iltapalan kanssa katselin Youtubesta Smarter Every Dayn Shooting Down a Lost Drone and why Dogs Tilt their Heads, Kurzgesagtin What Happens If We Throw an Elephant From a Skyscraper? sekä Techmoanin Prynt Pocket iPhone Zink Printer -arvostelun. #

Ennen nukkumaanmenoa katselin vielä SpaceX:n CRS-12-laukaisua ja ykkösvaiheen kotiinpaluuta. Oi että, se on kyllä joka kerta yhtä hienoa nähtävää. #