Nousin varttia vailla seitsemän, väsytti pirusti. #

Kävin salilla. Tein selkää ja hauiksia. Selkä meni ihan hyvin, ja vielä hauiksia aloittaessani tuntui voimaa piisaavan, mutta kolmannen sarjan kohdalla loppui ihan kesken. Taisi selkätreeni osua vähän turhan paljon hauiksiin ollakseen selälle hyödyksi. #

Kotiin tullessani syynäsin tavalliseen tapaan seinät ja pitkästä aikaa äkkäsin taas lutikanpoikasen katonrajassa. Yritin saada senkin elävänä kiinni (olen murhannut tähän mennessä kiinni saamani yksilöt yksitellen ja hitaasti), mutta nämä pienimmät ovat niin heiveröisiä että murskautuvat pienimmästäkin osumasta. Tämäkin oli vain ehkä semmoiset 1,5 mm pitkä ja poksahti veriläntiksi heti kun iskin kynteni siihen. #

Söin riisipuuron ja lähdin kävelylle. Kuuntelin kolme ensimmäistä jaksoa The Trail Went Coldia. Vähän vielä hakee muotoaan, turhan paljon metahöttöä jaksojen alussa ja lopussa, sisältö aika vähäistä ja muutamiin toisen käden lähteisiin perustuvaa, mutta toisaalta jo kolmannessa jaksossa oli heti se tärkein ongelma eli huono mikrofoni korjattu kuulijapalautteen pohjalta, joten olen toiveikas tämän suhteen. #

Lisäksi tässä on paljon alle 40-minuuttisia jaksoja, ja niistä minulla on krooninen pula (Cold Case Files on tällä hetkellä ainut toinen yhtä lyhyt). Vähän vajaan tunnin mittaisilla on vaikea ohjelmoida reilun kahden tunnin kävelylenkkiä täyteen. En tykkää keskeyttää jakson kuuntelua, siihen palaaminen ei koskaan ole yhtä sujuvaa kuin suoraan loppuun asti kuuntelu olisi ollut. #

Lisäksi kerkesin vielä kuunnella Jay & Miles X-Plain the X-Menin jakson 110, jossa käytiin läpi Ryhmä-X-elokuvia X-Men: Apocalypsen ensi-iltaa ennakoivasti. En ole vielä nähnyt tuotakaan elokuvaa. #

Kävin suihkussa, söin, join seitsemän kupillista kahvia, säädin palvelimia ja kuuntelin Resident Advisoria (609: Fantastic Man, keskihyvää). Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi, vastailin gallupeihin ja kuuntelin Muistojen bulevardin jakson Olet aatoksissain. #