Nousin kahtakymmentäviittä vailla seitsemän, väsytti vähäsen. #
Kävin polkemassa intervalleja. Kulki ihan tavanomaisesti. Kuuntelin Orionin Konemusiikin kansanradio -lähetyksen alun. Sykemittari ruvennut sekoilemaan, näyttää vain viimeisen puoli tuntia mittaamaansa aikaa, kulutusta sun muita, mutta silti tavoiteprosentteina sen mitä todellinen puolitoista tuntia polkemista tuottaa (150-170). Käynnistin sen nyt uudestaan. #
Palatessani kävin Prismassa. Kassa-automaatti ei taas kelpuuttanut korttiani lähimaksussa, ja aspa kehotti käyttämään ”sirua”. En malttanut olla viisastelematta lähimaksamisenkin toimivan sirulla. #
Pakkasta oli lähtiessäni 20 astetta, palatessani enää 17. #
Kotona söin päivällisen, sitten paistoin ensi viikon kaalikanan (unohdin siitä porkkanasiivut kokonaan, perkele). #
Ovikello soi, siellä oli ujo pikkutyttö joka yritti myydä jotain. Kieltäydyin mahdollisimman kohteliaasti, ja hän vaikutti helpottuneelta. Toinen arasteli syrjemmällä. Voi lapsiraukkoja, joutua nyt koputtelemaan kaiken maailman namusetien ovia vapaa-ajalla. Olisi tuon orjatyön toivonut jääneen yhdeksänkymmentäluvulle YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin myötä. #
Kommentit
Kommentit on suljettu.