Näin koko yön unia. Ensimmäisessä (jonka muistan) olin Ukrainassa sotimassa, ja asemapaikkani oli lumisessa vaaranrinteessä. Putosin sinne hankeen, upposin monta metriä syvään puuterilumeen ja liu’uin koko matkan alas vaaran juurelle. #

Lasku sinänsä oli aivan pehmeä, mutta tuo syvään lumeen hukkuminen on yksi unissa harvakseltaan esiintyvistä peloistani. Perustuu varmaan tositapahtumiin siltä osin, että nokkahan on tukkoinen melkein joka yö. #

Se uppoaminenkaan ei tosin tässä tuntunut aivan niin kauhealta, kun se lumi oli niin ohkaista, että pystyin hengittämään siitä huolimatta ihan hyvin. Vähän kuin olisin ollut styrox-pallerokerroksen alla. #

Nousin 6.52. Väsytti vähäsen. #

Kävelin salille. Siellä ei mennessäni ollut juuri ketään, mutta alkuun päästyäni kertyi sitten lyhyessä ajassa ihan tavanomainen määrä aamuporukkaa. #

Tein 1jmv:t, reidenkoukistuksia ja pohkeet. Etureidet jätin rauhaan, kun olivat vielä vähän aran tuntuiset toissapäiväisestä. #

Kävelin kotiin. Lakaisin lumet parvekkeelta. Söin päivällisen. #

Pötköttelin. Deletoin Icloudista tuhat valokuvaa ja kaikki videot, kun Iphone marisi sen olevan taas täynnä. #

Join termarillisen kahvia. Hoitelin silppuhommia. #

Kävin kävelyllä ja palatessani Prismassa. -6 ° ja pakastumaan päin, selkeää. Muutamin paikoin vielä aika liukasta. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten lämmitin ja söin hampurilaiset. #

Viimeistelin tämän. #