Kuuntelin Suspectin kakkoskauden loppuun. Seuraavassa ”juonipaljastuksia” sisältävä näkemykseni tapauksesta: #

1. Pankeyn tuomio oli mielestäni sikäli väärin, että varteenotettavalle epäilylle jäi aika selkeästi varaa. Ensimmäisen oikeudenkäynnin tulos oli sen osalta oikein, mutta jälkimmäisessä syyttäjä loihti esiin virhetuomiolle tyypillisiä hokkuspokkustemppuja, eli sellikaverin todistamaan ”tunnustuksesta”, ja asiaankuulumattoman luonnetodistajan. #

2. Tuomiovirhe ei tässä minua juurikaan haittaa, sillä Pankey on niljake, jonka olisi pitänyt päätyä linnaan jo muutenkin. Uhrin omaiset toisaalta vaikuttivat uskovan hänen syyllisyyteensä, joten heidänkin kannaltaan näin on hyvä, mutta vain sillä oletuksella, että tuomio pitää myös vetoomustuomioistuimissa (jos sellaisiin myöhemmin päädytään). #

3. Jos Pankey on syyllinen, Suspectin haastattelema nainen ensimmäisen oikeudenkäynnin valamiehistöstä osui naulan kantaan motiivista, jota en itse ollut älynnyt: kosto (seurakunnalle, jonka jäseniä uhrin perhe oli). Motiivi toimii siinäkin tapauksessa, että Pankey on vain sepittänyt itsensä juttuun. Sen vaihtoehdon hän mielestäni selosti todistajan penkillä istuessaan juuri niin kuin se on mennyt, jos on. #

4. Varsinaisen lapsiinsekaantujan viboja en Pankeyn touhuista aistinut, toisin kuin vaihtoehtoisesta epäillystä. Koska tämä jälkimmäinen tyyppi on heittänyt veivinsä, eikä muita varteenotettavia epäiltyjä ilmeisesti ole, asia on senkin osalta kunnossa, vaikka tämä toinen olisikin rikoksen todellinen tekijä. Hänen osuutensa selvittely jäi kuitenkin Suspectissa vanhan median tyyliseksi pintaraapaisuksi, kun huomio siirtyi heti pian Pankeyyn. #

5. Pankey näyttää Pekka Poudan ja Riku Rinteen välimuodolta. #