27. huhtikuuta 2023 – marginaali

Nousin 5.43. Väsytti vähäsen. #

Kävelin salille. Tein ojentajat ja hauikset. Kävelin kotiin. #

Paistoin porkkanapapukalan. Söin hirssipuuron. Pötköttelin, luin päivitykset. Ristisorsa lahdenperällä. #

Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. #

Jo lähtiessäni vajaa +7, ja palatessani jo vajaa +12 °. Ohuesti pilvistä oli kyllä tänään enimmäkseen, mutta silti selvästi eilistä lämpimämmän tuntuista. Tuuli vähän eilistä heikompi, kaakosta. #

Kävin Nallikarin majakalla, ja sieltä pohjoisen suuntaan oli taivaalla iso kurkiaura, varmaan ainakin 25 yksilöä. Niin kaukana, ettei taas tarkennus onnistunut, mutta vaikka olisi onnistunutkin, olivat aivan kameran erotuskyvyn rajamailla ja katosivat sitten sen ulkopuolelle. #

Vähän ennen Iinatin radanylitystä lensi 16 yksilön parvi melko matalalla ja melkein kohdalta yli sisämaahan päin. Räiskin kuvia minkä kerkesin, ja hyvin kerkesinkin. Sen jälkeen oli taas sellainen olo, että vaikken tämän jälkeen koko reissulla mitään muuta näkisi, niin oli silti würthia. #

Maikkulan keskustassakin lensi yksi yksinäinen yksilö idän suuntaan, nokassaan jotain risua, josta huolimatta lauloi mennessään. Sauvakäveleväin ikäihmisten pari oli pysähtynyt sitä ihastelemaan. #

Poikkimaantien sillan ylitettyäni leijui Hiukkavaaran ylläkin taas yksi parinkymmenen yksilön parvi. #

Poikkesin Valkiaisjärventiellä kuikuilemassa kuntoradan kuntoa, mutta luminen se vielä oli. Joku mikroperhonen lensi siellä tienylityksen kohdalla, muttei pysähtynyt. #

Oikeastaan kävin siellä myös kyiden toivossa, sillä niitäkin jo varmaan on liikkeellä, mutta ennen tuon kuntoradan sulamista ei reitillä ole juurikaan niille otollisia paikkoja. Viime kevään ensimmäinen, ja myöhemmin elävä yksilö sieltä Iinatin radan länsipuolelta taitavat olla ainuat muualta kuin kuntoradalta ja Valkiaisjärventieltä löytämäni. #

Palatessani säikytin suruvaipan pientareelta, ja vähän sen jälkeen löytyi ensimmäinen herukkaperhonen! Istui vieläpä aivan pelottomasti paikallaan. Sitten vierestä ensimmäistä kylmäpäisempi suruvaippakin. #

Sen kohdalla päivän teema vaihtui kurjista suruvaippoihin: kaikkiaan viisi yksilöä oli niiden saldo lopulta. #

Kuivasjärven palstan kompostilla kuvasin nokkosperhosten kosiskelua, jolloin siihen lähistölle istahti myös kevään ensimmäinen neitoperhonen. Ei siis tarvinnutkaan ensi viikolle asti näitä odotella! #

Eilisen kurpan paikalla lensi hanhipari hankalassa vastavalossa merelle päin. Honkotuksesta hanhiksi tunnistin. Olisivat ehkä lajitasollekin siitä tunnistettavissa olleet, mutta minä en niitä osaa. Hyvä kun ulkoasusta selkeimmät toisistaan erotan. #

Viimeinen suruvaippa Rajahaudan kohdalta, kun kävin Piispanletonpuiston polkua tutkailemassa (luminen sekin vielä). #

Vettä tursusi taas molemmista silmistä. Käytin silmätippoja tällä viikolla joka päivä ennen tätä päivää, vaikken pyöräilemässä käynytkään ennen eilistä, ja tänään unohdin käyttää niitä. Toisaalta eilen olivat silmät reissun jälkeen aivan veriset, ja sen jälkeen vetiset koko illan. #

Kotiin palattuani panin kvinoan kiehumaan ja kävin suihkussa. Söin päivällisen. #

Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #

Silppusin salaatin ja paistoin porkkanatikut, kasvispiirakan ja kaksi pellillistä soijarouhepihvejä. #

Viihdekulutus #