Näin taas paljon unia, ja vielä aamulla muistinkin niistä jotain, mutten enää nyt tätä kirjoittaessani. #
Nousin 4.47. Olisi nukuttanut vielä, muttei väsyttänyt. #
Tyhjensin pyykkitelineen. #
Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Vajaa +12 ° lähtiessäni, mutta pilvetöntä, ja lämpeni koko ajan. Mettässä takki oli kyllä varjoisissa notkelmissa ihan hyvä, mutta loppua kohden oli kyllä aika hikistä. #
Mittareita oli aika paljon ilmassa, mutta päiväperhosiakin jo silloin, varsinkin mettässä, ihan kuin huonompina päivinä päivemmällä. Heikinharjussa peräti amiraalikin (tai sen kokoinen ainakin) jo lennossa. #
Koukin kaikki mutkat alussa, ja Hönttämäen siltatyömaan kiersin Kaartintien kautta, kun se sillan vierestä menevä ohitus oli rällikköä jo ennestään, ja nyt on vielä satanut siihen päälle. Kaiken sen mutkittelun seurauksena tuli matkapituusennätys: 85,15 km. #
Kotiin palattuani ohjelmoin pyykkikoneen, sitten söin piirakanlopun. #
Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Alussa oli vielä selkeää, mutta mettään tullessani jo enimmäkseen pilvistä, ja Heikinharjun jälkeen aurinko oli kokonaan pilvien peitossa Pateniemeen asti. Tuntui muutama pikku vesipisarakin jossain Jylkynkankaan kohdalla, vaikka ilma oli kyllä myös taas niin sakeanaan itikkaa sun muuta, että vaikea sanoa varmaksi. #
Mutta pari uutta päiväperhosta kerkesin siinä alun aurinkoisilla kuvata, ja mettässä sitten niitä mittareita oikein hyvästi. Varsinkin surumittaria tuntui olevan runsaasti. Valo kyllä tietysti ihan paska, ja kuvat sen takia kohinaa täynnä. #
Haukiputaantiellä vielä pähkinäyökkönen! Kokonaan uus mulle. #
Muistin nyt ottaa vesipullon. Veteen olin liottanut (yön yli) teenpuruja, ja lisäsin siihen sitten sitä elektrolyyttiä, ja vielä pari teelusikallista glukoosia. Oli se vähän eri makuista kuin pelkkä elektrolyyttivesi, mutta ihan yhtä pahaa. #
Eikä se Prime-pullo ollut hyvä kuljetettava, kun se on sen verran lyhyt, että sitä ei saa tarakalle kiilattua jumiin, toisin kuin normaalit puolen litran pullot. Taikka hakeutui se kyllä siinä itsestään sitten lopulta sellaiseen ilmeisen pysyvään asentoon: pystyyn. Näytti oikein extratyhmältä. #
Päivitys/oikaisu etu-ajo-oikeusristeyksiin: Oritkarinkuja olikin sekin varustettu autoilijain kolmioilla (+ ”muuttuneet liikennejärjestelyt” -varoituskyltillä), varmaan jo silloin viimeksi, enkä vain silloin huomannut sitä. #
Sen sijaan Hietasaarenkierrokselta unohdin kaikki loppupään oikeudettomat ylittelyt: Kansankentäntie, Vaaskiventie, Kaljaasintie ja Puomitie. Mutta näistä vain ensimmäisessä ja viimeisessä on harvakseltaan risteävää liikennettä, muilla ei lähes koskaan. #
Kun vaikutti niin hyvältä yöperhospäivältä, niin lopussa koukkasin taas paskilan takaa isompien lajien toivossa, kun siellä on aiempina vuosina ollut parasta tuuria niiden suhteen. Mutta ei löytynyt vieläkään mittään. Sitä kautta ei nyt enää mielellään kulje, kun se lietelaitoksen piha on aidattu, ja sen taakse ovat kuin vittuillakseen kyhänneet kiertotien melkein nyrkin kokoisesta sepelistä, niin että sen ajaminen on helvetinmoista rytyytystä. #
Kotiin palatessani pyykkikoneen ohjelmassa oli 1 minuutti jäljellä, että ei sen ohjelmointi ihan täysin nappiin vieläkään mennyt. #
Panin tattaririisin kiehumaan ja kävin suihkussa. Ripustin pyykit, sitten söin päivällisen. #
Kirjoittelin tätä. Tunnistelin perhosia. Munkkiyökkönen Hietasaaressa! #
Perkasin ei-perhoset ja ei-päiväperhoset. Päiväperhosten perkuu jää toiselle päivälle. #
Keitin potut. #