Näin unta sokeasta naisesta, joka elätti itsensä kerjäämällä, mikä oli unessa ihan tavallista niin kuin jossain Dickens-romaanissa (oletan; en muista olenko ikinä lukenut Dickensiä). Hänellä oli vain pari kympin seteliä, ja minulla tukku viiskymppisiä, jotka olisin halunnut antaa hänelle, mutta niin, ettei kukaan muu näe sitä (jottei niitä ryöstettäisi heti), ja mieluiten häneltä itseltäänkin salaa (jotta vältyttäisiin turhilta kiitollisuusrituaaleilta). #

Nousin 6.08. Ei väsyttänyt. #

Kävin kävelyllä kuntoradan suunnalla, ja mennessäni hain Pateniemen K-marketista uuden henkilökortin. Poliisin sivuilla toimitusajaksi sanottiin 8 päivää, mutta tuo oli myönnetty samana päivänä, kun kävin tunnistautumassa, ja olisi ollut noudettavissa jo eilisiltana (5 päivän päästä). #

Kuuntelin Up and Vanishedin neloskauden toisen sarjan loppuun. On niin silpuksi leikattua jankkausta tämä, että enpä taida päätössarjaa enää kuunnella, sitten/jos se joskus ilmestyy. Kaksin verroin huonompi lopputuote siksi, että niillä on tätä tehdessä ollut valmista materiaalia vaikka kuinka paljon, eli napakalla ja päämäärätietoisella leikkauksella olisi voinut olla vaikka miten hyväkin. #

Niitä ensimmäisen kauden kuuntelijakysymyksiä muistellessa kyllä ehkä toisaalta looginen ratkaisu tämäkin, että samoja pätkiä jankataan uudestaan ja uudestaan, joskus ihan samassa sitaatissakin (puolen minuutin sisällä!). #

Lähtiessäni -18, palatessani enää -14 °. Kotiin palattuani lakaisin lumet parvekkeelta. #

Sukkasauma oli silponut varpaan verille. #

Söin päivällisen. Kirjoittelin tätä. #

Kävin suihkussa. #

Siirtelin syötteenluku- ja suodatussysteemit Kapsilta kotipalvelimelle, ja loppupäivän virittelin niitä. #