Näin paljon unia. Yhdessä olin viemässä pyörää huoltoon, mutta sitten perille jo päästyäni aloinkin vielä värkätä siihen jotain omaa pikku toimenpidettä. #

Toisessa kokeilin virveliä kuivalla maalla, ja vieheen koukut tarttuivat tietysti vaatteisiin, niin kuin tekevät aina, kun uniin ilmestyvät. #

Nousin 5.00. Ei väsyttänyt kovin paljon. #

Kävelin salille. Tein vatsalihakset, olkapääjumpat, vipareita ja pystäreitä. #

Kävelin kotiin. Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Lähtiessäni Vajaa +7, palatessani vajaa +10 °. Nipin napin ylikin oli ainakin Ilmatieteen laitoksen anturin mukaan käväissyt. Kylmähkö tuuli taas, mutta lämmin auringonpaiste enimmäkseen selkeältä taivaalta. #

Liikuntamaan tyvellä kusipaikalta lähtiessäni herukkaperhonen! Vähän hankalaan kulmaan ojan luiskalle asettui, mutta ei onneksi ollut liian arka, niin että pääsin parempaan asemaan, eikä vastaantulijoitakaan justiin siihen sattunut sitä pelästyttämään, ihme ja kumma. #

Sen jälkeen tasoristeyksen toisella puolella lennossa (luultavasti) nokkosperhonen, ja siinä kaikki perhoset koko reissulla! Olipa moninkertaisesti onnekas sattumus, että tuo ainut, josta kuvankin sain, oli se herukka, joka vielä (nyt lentävistä) puuttui. #

Kurkitokka lensi Vesijaontien kohdalla pohjoisen suuntaan, korkealla, ja niitäkään ei tänään sen enempää näkynyt. #

Ruokavinkin sivulla västäräkki asettui kuvattavaksi, mutta olin aamulla (vai eilisaamuna?) säätänyt kameran tarkennuksen vyöhykeperusteiseksi, enkä (henkisesti) kyennyt siinä äkkiseltään sitä vaihtamaan keskipisteiseksi, niin sain sitten vain räystään reunaa esittävän kuvan, jossa taustalla myös västäräkki. #

Tarkennuskohdan valinta on sinänsä kohtalaisen yksinkertaista, mutta en talven jäljiltä sitä millään muistanut tuossa tilanteessa. #

Ajelin taas Aalikkokankaan parkkikselle, ja kun kuntorata näyttikin siellä aika hyvältä, ajelin sitten koko sen lenkin siitä Valkiaisjärventielle saakka. Sen verran oli vielä nahkeaa paikoin, että hidastutti, ja aivan perimmäisellä perällä pikku pätkä polannetta. #

Valkiaisjärventien jälkeen näytti taas paljon huonommalta, mutta yritin kumminkin sitäkin. Ei se siitä parantunut, vaan mikä ei ollut vielä polanteilla, oli aivan rapaista vielä, niin että auroraojan risteyksestä käännyin Sarvikankaantien suuntaan ja puikkasin sieltä takaisin asvaltille. #

Sen jälkeen saikin ajaa posotella myötätuulessa. Jylkynkankaalle asti ajoin normaalireittiä, sieltä sitten oikaisin Prismaan ja kotio. #

Kotiin palattuani söin riisipuuron, sitten kävin suihkussa. #

Pötköttelin, luin päivitykset. #

Kirjoittelin tätä. #