Näin unta musiikista, jossa oli käytetty samoja sampleja tai täyssynteettisiä ääniä kuin Pressure Pointin lopputekstien taustamusiikissa, ja jäin miettimään, että onkohan tämä joku oma pikku genrensä, jolla on joku nimikin. #

Nousin 6.30. Ei väsyttänyt. #

Päivitin sängynjalkateipit. #

Käsittelin linkkejä. Ensimmäisiä amiraaleja on edellispäivinä havaittu. #

Selvittelin taas TBE-rokotehommaa. Jospa tuon ensi vuonna saisi viimein aikaiseksi pistättää. #

Söin päivällisen, sitten kävin ajelemassa kuntoradan molempiin suuntiin. #

Alussa vaikutti aika hiljaiselta: rispipuiston takana herukkaperhonen, mutta sen jälkeen seuraavat vasta hopeatäpläsuoralla. Niistä toinen oli sitruunaperhosnaaras, oikein hyvässä valossa. #

Sisiliskosuoralla ehkä lanttuperhonen! Näytti hetken siltä kuin olisi asettumassa aloilleen, mutta sitten jatkoikin matkaansa, eikä enää pysähtynyt ennen kuin katosi syvälle metsän uumeniin. Oli niin vaalea kyllä, että erikoisen vaalea sitruunaperhosnaaraaksikin, mikä oikeastaan ainut toinen vaihtoehto. (Leptidea ei lennä noin päättäväisesti.) #

Hiljalleen perhosia alkoi olla enemmän ja enemmän, ja Talvikankaan jälkeen neitoperhonen viimeisteli talvehtijoiden värisuoran (herukka, nokkonen, sitruuna, suruvaippa, neito). #

Sitruunaperhoset olivat lukumääräisesti enimmät. Neitoperhoset, joka siis viimeisenä löytyi, pian ilmaannuttuaan kapusivatkin kakkossijalle. Suruvaippoja ja herukkaperhosia aika tasaväkisesti. Nokkosperhosia vain kaksi. #

Punaselkähaiskiainen oli kokonaan uusi. Löysin ja kuvasin niitä kaksikin, mutta vain paremmat latasin.  #

Palatessani Talvikankaan takana lensi joku päiväperhosta pienempi, mutta silti hyvin näkyvä valkoinen yöperhonen. Jahtasin sitä tovin, mutta sekin pakeni lopulta syvälle metsään. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin riisipuuron. Jossain siinä main kuului hälytysajoneuvon sireeni. Salmeen molskahtanutta lasta pelastamaan varmaan meni. #

Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #