Näin unta, että ajelin isän kanssa Pelkosenniemen keskustan läpi talvella. Tie oli niin kuin siinä olisi ollut ensin säärikorkeuteen vettä, joka oli sitten jäätynyt jatkuvan liikenteen takia jääryttyläradaksi. #
Pohjoispäässä, heti tk:n jälkeen oli sitten tien kohdalla vain iso monttu, joka piti kiertää reunalla kulkevaa, rupuista kiertopolkua pitkin. Maasturillakin siinä jouduttiin ajamaan hyvin varovaisesti, jottei muljahdettaisi sinne monttuun. Totesin, että no tästä eivät ainakaan rekat varmaan kulje, mutta isä sanoi, että kyllä vain kulkevat. #
Nousin 5.00. Olisi nukuttanut vielä. #
Tyhjensin pyykkitelineen. #
Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Mettässä jo vihernopsasiivet aloittelemassa lentoa, ja muutama keskikokoinenkin perhonen. #
Tuhkansirottelupaikan tienhaarassa valkoinen pulu. #
Enimmän matkaa oli selkeää, mutta kotiin palatessani oli itätaivaalle marssinut pilviarmeija. #
Söin hirssipuuron, sitten kävin ajelemassa sovelletun vastapäiväkierroksen. Skippasin Kempeleen lenkin ollakseni edes vähän aiemmin mettässä, ja tein siellä mettässä sitten ylimääräisiä mutkia sen verran, että sain kilometrit täyteen. #
Alussa oli iso pilvilautta auringon edessä, ja Mellansuoralla alkoi näyttää siltä, että menee (vastoin ennustetta) aivan umpipilviseksi, mutta sitten yhtäkkiä kaikki ne pilvet katosivat, ja loppumatka oli pilvetöntä. #
Perhosia oli vain vähän enemmän kuin aamulenkillä. Sitruunaperhosen olisin kuvannut, kun eilen luin Luontoportista, että ”Keskikesällä sitruunaperhosia ei juurikaan näe.” Pari löysinkin, mutta ne menivät menojaan. #
Koiraladun risteyksessä sisilisko! Katosi ruohikkoon heti, joten kuvaa en edes yrittänyt, mutta sainpahan viimein edes näköhavainnon. #
Suo3:lla pussikkaan toukka asuntovaunuineen! #
Kotiin palattuani panin tattaririisin kiehumaan. Kävin suihkussa, sitten panin kuudenkympin pyykit pyörimään. #
Venytin ketarat. Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivityksiä. #
Ripustin pyykit. #
Kirjoittelin tämän. Perkasin ja latasin kuvat. #