☐ Ohdakeperhonen vastavalossa: noup. Ei huonoimpia vuosia tämän lajin suhteen (eli n > 1), mutta kaukana parhaimmista. Elokuun puolella ottamaani myötävalokuvaan olen kyllä ihan tyytyväinen. #
0/7. Mutta ei haittaa, sillä oli muutoin hurjan hyvä perhoskesä minulle: #
Lehtosinisiipi. Tämän pitäisi olla melko yleinen ”napapiirille saakka”, mutta eipä ole täällä kuvaan sattunut, vaan pohjoisempana piti sitä varten olla. #
Kaikkiaan 45 päiväperhoslajia, joista peräti kolme uusia (muurainhopeatäplä, kaaliperhonen ja lehtosinisiipi), ja josta puuttuu vain kaksi edellisvuosina näkemääni lajia (tuo rämekylmänperhonen, edellä mainitusta syystä, ja keltatäplähiipijä). #
Auroraperhonen vaikutti tavallista runsaammalta, tai ainakin tavallista myöhemmältä. Enemmän tai vähemmän tavallista vähempinä sen sijaan olivat suohopeatäplä, mustatäplähiipijä (edelleen; naarasta en nähnytkään) ja haapaperhonen (hieman tavallista vähempänä). Yhtään keisarinviitan pariutumista en nähnyt, mutta toisaalta valesinaa oli tavallistakin enemmän (peräti 14 havaintoa; yli tuplasti sen mitä edellinen ennätys, joka oli viimekesäiset 6). Eläviä sisiliskoja en saanut kuviin yhtään, mutta tämäkin on pikemminkin vain paluuta normaaliin hurjan viime kesän jälkeen. Matarakiitäjän toukkaa en nähnyt yhtään, mikä on hyvin poikkeuksellista. #
Sitten niitä ensi kesän tavoitteita. Oli tosiaan sen verran hyvä kesä tämä mennyt, että en tätä kirjoittaessani ole keksinyt mitään noiden edellisten, tänä kesänä saamatta jääneiden lisäksi. #
Rämekylmänperhonen. Ensi kesänä sen pitäisi taas lentää. #
Naurisperhonen. Metsästän tätä varmaan joka kesä, niin kauan että löytyy. #
Korppi. Koska joku helpohkokin tavoite pitää olla. #
Kottarainen. Pitäisi vain sattua yhtä aikaa hyvä tilaisuus, ja minulla kamera mukana. #
Toki ritariperhosen aikuisen yritän taas löytää, mutta sen löytyminen ei ole niinkään yrittämisestä kiinni kuin kannanvaihtelusta. Myös mustatäplähiipijän toivoisin taas runsastuvan entiselleen. #