Näin peräkkäin monta selkeäteemaista unta, mutta muistan enää vain viimeisen. Siinä jonkun ujot lapset olivat muuttuneet näkymättömiksi laakamadoiksi (eivät kuitenkaan loisiksi, vaan enemmän niiden meressä elävien ei-parasiittisten lajien kaltaisiksi). Niiden takaisin esiintaikomiseksi ne piti ensin houkutella isoihin viinilaseihin, ja sitten lasissa oleva vesi piti lämmittää varovaisesti sinne lasiin hönkäilemällä. #

Nousin 5.00. Olisi nukuttanut vielä. #

Kävelin salille. Poljin 3,9-sisäpyöräilyn, eli taas viimeviikkoista heikomman. Ihan tarpeeksi raskaalta kyllä alussa tuntui, ja viimeisessä osiossa olin sen takia aika sippi. #

Kävelin kotiin. Panin hikikamppeet likoon. Söin päivällisen tattaririisin kanssa. #

Kävin ajelemassa typistetyn (mutta vähän toissapäiväistä pitemmän) myötäpäiväkierroksen. Enimmäkseen selkeää, ja alun -0,5:stä lämpeni melkein +3 °:een. Toiseksiohkasimmat ajohanskatkin oli liian hikiset, ja kolminkertainen välikerta talvitakin alla ihan liikaa. #

Ruskonniittyyn ajoin valmiina kääntymään takaisin Raitotielle, jos se Ruskonseläntie siitä edespäin vielä olisi ollut yhtä surkeana kuin toissa päivänä, mutta sekin oli nyt onneksi aurattu ihan hyvin. #

Poikkimaantien silta oli vaikeassa sulamisvaiheessa, ja Kokkokankaantie samoin pohjoispäästään, mutta keskivaiheilta alkaen vielä ihan hyvällä polanteella. Eteläsuomentie oli kokonaan sula! Kaupungissa baanat oli kanssa paljolti aika paskamuhjua, ja kävelijöitä siinä vielä lisäksi toikkaroimassa ihan kuin Kempeleellä konsanaan. #

Palatessani kävin Limingantullin Prismassa. #

Kotiin palattuani söin hirssipuuron, sitten panin kuudenkympin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa. #

Venytin koivet. Pötköttelin, luin päivitykset. #

Kirjoittelin tätä. Ripustin pyykit. #

Vastailin gallupkyselyihin. #