Näin unta, että oltiin koululaisina linja-autossa paluumatkalla teatteri- tms. reissulta. Oli talvi, ja kuljettaja ajoi mutkiin liian lujaa, niin että yhdessä auton perä lähti luisumaan. Kuljettaja antoi kuitenkin ovelasti auton pyörähtää täydet 360 astetta, niin että se luisumamomentti oli sen jälkeen enimmäkseen loppuun kulunut, ja auton oikaisu takaisin suoralle tielle helpompaa, kuin mitä se olisi ollut siinä heti luisumaan lähdettyään. #

Autoa vaihdettiin kahdesti, ja keskimmäisessä autossa matkustajien istuimia oli kuljettajan puolella rivissä aina kolme, ja hanttimiehen puolella yksi. Viimeisessä penkkejä oli tavanomaiset kaksi puolellaan rivissä, ja sen takia luulin hetken, että eihän me tähän autoon mahduta, ennen kuin älysin, että 3+1 = 2+2. #

Viimeisessä autossa kuljettaja istui selkä tuulilasia päin, ja katsoi tietä kojelaudallaan olevalta näytöltä. #

Nousin 8.46. Ei väsyttänyt juurikaan. #

Tyhjensin pyykkitelineen. Käänsin netittömät kellot kesäaikaan. #

Aamupuuron syötyäni kävin ajelemassa lyhennetyn vastapäiväkierroksen. Sen verran, että yhdessä eilisen kanssa tuli viikon kolmas koko lenkin mitta täyteen. #

Pilvistä oli taas, mutta tuuli eilistä heikompi, ja lämpeni taas +7 °:ään, vaikka ennuste väitti kylmemmäksi. Ajokeliksi aivan passeli, niin ettei (oikein pukeutuneena) tullut kylmä eikä hiki. #

Paljon virpojia oli liikkeellä. Saattoi kyllä olla, että pistivät silmään vain siksi, että tämä oli varmaan ensimmäinen palmusunnuntai, kun noinkaan kaukana olen käynyt. #

Palatessani kävin Prismassa. #

Kotiin palattuani panin neljänkympin pyykit pyörimään. #

Paistoin kirjolohifileen, sitten söin pussillisen karjalanpiirakoita. #

Kävin suihkussa. Venytin ketarat. Kirjoittelin tätä. #

Ripustin pyykit. #

Loppupäivän koodasin. #