Näin unta, että lähdin Joonaksen kanssa pyöräretkelle. Heti alkumatkasta piti kulkea ostoskeskuksen läpi, ja jo sillä välillä onnistuin hukkaamaan puhelimeni, lompakkoni, pyöräni, ja Joonaksenkin. #

Toisessa unessa äiti paistoi broilerinkoipia (uunissa, jossain vieraassa paikassa), ja ajattelin (metaunitasolla, mutta en hereillä), että taidan olla aika nälkäinen, kun tällaista unta näen. Hereillä käydessäni en kylläkään ainakaan tuntenut nälkää. #

Nousin 5.00. Olisi nukuttanut vielä. #

Kävelin salille. Tein olkapääjumpat, vipareita ja pystäreitä, ja vatsalihakset. #

Kävelin kotiin. Söin päivällisen. #

Kävin ajelemassa sovelletun myötäpäiväkierroksen. Navakan koillistuulen takia puin ylimääräisen teknisen t-paidan tavallisten kahden pitkän välikerran alle, mutta se oli kyllä ihan turhaa, kun ei se tuuli kylmä ollutkaan. Pitkästä aikaa tuli hiki. Kotiin palatessani +9,7 °. #

Enimmäkseen selkeääkin, mutta jotain ohkasempaa ylätöhkää vissiin, kun hiukan diffuusilta tuntui auringonvalo. Ehkä sen takia ei päiväperhosiakaan yhden yhtä näkynyt. #

Jylkynkankaalta puikkasin kuntoradalle. Se vaikutti jo ihan kohtalaisen hyvältä sinne Auranmajan suuntaan. Yksi kohta oli Alakyläntien puolelta hakattu siliäksi niin että vain muutama koivunranka oli enää pystyssä. #

Ajelin auranmajan suoralle, ja kävin linjan pistossa kusella. Heti sen jälkeen siihen tuli koivutyttöperhonen pörräämään, mutta ei se löytänyt sitä (arvatenkin vainuamaansa) kusilänttiä, ja kun aloin räpsiä tuuriotoksia, se selvästikin pakeni sitä ääntä sitten. Oli se niihin kuviin tällä kertaa osunut, mutta tarkennus ei tietenkään. #

Sieltä jatkoin sitä uudempaa rataa pitkin puolisentoista kilometriä, mutta se meni ensin ihan vetiseksi, ja sitten jäiseksi, joten palasin takaisin. Kävin vielä vanhaakin rataa siellä edempänä, mutta sekin meni jäiseksi jo suo³:n jälkeen. #

Palasin sieltä Raitotielle suoraan Alakyläntietä pitkin, muttei sekään kyllä kovin hyvää ajettavaa ollut, kun tiepöly pölisi paikoin niin paksuna, ettei siitä läpi nähnyt. Ja paljon autoja ja rekkoja. #

Vasta Huhtakalliontien varrella oli seuraava havainto: koivutyttöperhonen. Sekin oli lennossa kohdalle tullessani, mutta laskeutui ensin ojan autotien puoleiselle kyljelle, josta tietenkin seuraavat autot jo heti sen taas lentoon säikyttivät. Sitten onneksi laskeutui uudestaan, ja tällä kertaa siihen pyörätien puolen ojanlaitaan, josta ei enää autoja paennut. #

Sen jälkeen ei enää tarvinnut kameraan koskea, ennen kuin Limingantullin Prisman pihassa pois käyttötilasta. #

Kotiin palattuani söin pussillisen kaurapuikuloita mätitahnan kanssa, sitten kävin suihkussa. #

Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #