Näin taas miljoona eri unta, enkä herättyäni muistanut yhdestäkään yhtään mitään. #

Nousin 4.45. Ei väsyttänyt. #

Paistoin porkkanapapukalan. #

Kävelin salille. Tein selänojennukset, reidenkoukistukset, vinoprässiä, pohkeet hackissa (istumalaite oli epäkunnossa), ja lopuksi kolmisen varttia lihashuoltoa. Porukkaa oli aika paljon. #

Kävelin kotiin. Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Kävin kävelyllä kuntoradan suunnalla ja palatessani Prismassa. Selkeää, olematon tuuli, lämpötilasta oli ristiriitaista dataa: ennusteen mielestä -2 °, pohjoispuolen anturin mielestä -4,8 °, eteläpuolen anturin mielestä -7,4 °. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin riisipuuron. #

Pötköttelin, luin päivitykset. #

Kirjoittelin tätä. Käsittelin linkkejä. #

Asensin Nextcloudiin kalenterin ja kopioin sinne muutamia tapahtumia Google-kalenterista kokeeksi. #

Kuuntelin päivällä Torrey Canyonin haaksirikosta kertovan podcast-jakson, ja (aluk)sen kohtaloksi koituneesta Seven Stones Reefistä juolahti nyt mieleen, että onkohan Seiskarin nimen idea täsmälleen sama. Wikipedian mukaan ”mitä ilmeisimmin”, mikä ei kyllä kovin vakuuta. #

Tuo Lounais-Englannin niemenkärki kartalla aiheuttaa kyllä minussa samanlaista eksistentiaalista kammoa kuin Suomenkin lounaissaaristo. Itse asiassa vieläkin enemmän, jostain syystä, nyt kun niitä vierekkäin vertailen. Land’s End -nimi kyllä (ku)vastaa sitä (kammoani) hyvin. #

Olisin voinut vannoa kirjoittaneeni tuosta kammosta joskus, viimeistään Hailuodon reissun yhteydessä, mutta enpä vain löydä sitä arkistoista. #