Näin unta, että Stephen Fry teippasi ilmastointiteipillä pääni koko alapuolen (nenänpäästä leukaan asti) niin, etten pystynyt avaamaan suutani tai edes liikuttamaan leukaani yhtään. Se tuntui hyvältä, niin kuin niveltuki viallisen nivelen ympärillä, paitsi että vieläkin vahvemmin. Niin kuin joku luu olisi ollut synnynnäisesti poikki, ja yhtäkkiä ensimmäistä kertaa se pysyykin kasassa. #

Nousin 7.46. Ei väsyttänyt. #

Panin neljänkympin pyykit pyörimään. Söin aamupuuron. Paistoin porkkanatikut ja silppusin salaatin. #

Ripustin pyykit. Tavallisen nelikymppisten pesunesteen sijasta olin ajatuksissani pannut koneeseen jauhetta, jota käytän kuudenkympin pyykeille, ja pyykit haisivat ummehtuneelta, vaikka sen jauheen pitäisi kyllä pakkauksen mukaan toimia vaikka 30 asteessakin. #

Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Perkasin ja latasin eiliset kuvat. #

Lämmintä ei ollut kuin +13 ° ylimmilläänkään, mutta perhosia oli siihen nähden aika hyvin, kun kuitenkin aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Pursuhopeatäplät olivat ilmaantuneet! #

Suruvaippoja en nähnyt yhtään, ja neitoperhosiakin vain pari. Herukkaperhoset nyt lensivät selvänä enemmistönä keväällisistä, eli ihan turhaan niistä aiemmin olin huolissani. #

Vihernopsasiivet edelleen teutaroivat tiellä, mutta paatsamasinisiivet aika harvassa. Metsäpapurikot jo ainakin suonokiperhosten kanssa tasoissa, jolleivät enempinäkin. #

Rheumapteran sain viimein kuvaan, vaikka kaukaa tämäkin, ja pakeni taas heti kameran sulkimen naksahdusta. #

Heikinharjusta tullessani kävelin kaatopaikan ohi, ja katsoin, että täällähän on paatsamasinisiipiä… mutta ison näköisiä. Olin jo asetellut kameran kuljetustilaan, mutta otin sen uudestaan valmiuteen ja kuvasin, ja niittysinisiipiähän ne olivatkin. Samalla päivämäärällä kuin viime vuoden ensimmäiset (eli melkein viikon toissa vuoden ensimmäisiä myöhemmin). #

Ruskohukankorentokin löytyi kesälle uutena. #

Jälkimmäistä lanttuperhosta kuvatessani vastaantulija huikkasi, että iso kyy oli ”tuossa vähän matkan päässä”. Kipitin seuraavan puoli kilometriä aika rivakasti, mutta mennytpä se käärme oli jo menojaan. (Eikä varmaan kauempanakaan ollut, kun sillä vastaantulijalla oli nipin napin ilman apurattaita ajava lapsi mukana, ja vauhti sen mukainen.) #

Kirjoittelin tätä. Hoitelin silppuhommia. #

Keitin potut ja paistoin kaalipapupalat. #

Kävin Limingantullin Prismassa. #

Saunoin. #