17. joulukuuta 2025

Näin unta, että odottelin junan saapumista Kemijärven asemalla. Sitten kun se juna lipui kohdalle, siinä ei ollutkaan veturia, ja se jatkoi mateluaan jonnekin sinne ratapihan perälle, hitaasti mutta hallitsemattomasti. Ratatyöntekijä, jonka tehtävä oli ollut pysäyttää juna, juoksi perässä, ja sai sitten jotenkin (siellä näkymättömissä) vaunut pysähtymään, ja vielä takaisin asemallekin. #

Sama tyyppi oli edellisessäkin unessa jossain epäonnisessa tilanteessa, jonka takia minun kävi häntä oikein erityisen sääliksi tässä jälkimmäisessä. #

Nousin 4.45. Olisi nukuttanut vielä. #

Kävelin salille. Tein rintaa ja selkää, selkää ja rintaa, ja lopuksi poljin tunnin kuntopyörää. Käytin mummomallista siinä toivossa, että ahteri kestäisi sen pehmeämpää penkkiä kauemmin kuin spinningmallisen kovaa. Mutta se pehmeä satula oli niin jyrkässä etukenossa, että piti käsivoimilla puristaa persettä sitä vasten, jotten olisi pudonnut, ja lopputuloksena oli perse ihan yhtä kipeä kuin kovemmalla satulalla, mutta sen lisäksi myös kädet. #

Myöskään sen ohjauspaneelin toiminnassa ei tuntunut olevan järjen häivääkään. Näppäilin sitä ihan sattumanvaraisesti, niin kuin boomeri tietokonetta. #

Kävelin kotiin. #

Kävin suihkussa. Paistoin porkkanapapukalan. Söin päivällisen. #

Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Asensin tablettiin ja Android-puhelimeen Ironfoxin ja työpöydälle Librewolfin. Loppupäivä meni Firefox-profiileita jälkimmäiseen sovitellessa. #

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *