7. helmikuuta 2026

Näin unta, että olin lentokentällä lähdössä luokkaretkelle. Olin huolissani tavaroistani, kun en taas muistanut, minne olin ne jättänyt, mutta tulin siihen tulokseen, että ne lienevät yhdessä muiden retkelle lähtijöiden matkatavaroiden kanssa ruumaan menevissä. #

Heräsin kahdelta, ja yskitti ja nokka oli niin tukkoinen, etten senkään takia taas pystynyt nukahtamaan. Kastelin ison pyyhkeen ja ripustin sen pyykkitelineeseen, että jos vaikka isompi ilmankosteus auttaisi. En tiedä auttoiko, mutta kyllä se yskitys sitten taas lopulta loppui, ehkä joskus puoli neljän maissa, ja kerkesin sitten vielä nukahtaakin. #

Tuolla kamarissa noin muutoinkaan ei kyllä kaikkein pahin kuivuus ole, kun jo ennen tuota kosteuspyyhettäkin siellä oli ollut 24 % siinä missä kylppärissä on yleensä lähempänä 15 %:ia, ja keittiössä vielä sitäkin vähemmän. Tai siis ei yleensä, mutta tällaisten pakkasten aikaan, eli nyt jo toista kuukautta. #

Nousin 5.00. Olisi nukuttanut vielä, muttei väsyttänyt. #

Vaihdoin petivaatteet. #

Kävelin salille. Poljin 3,4-sisäpyöräilyn, eli vielä viimeviikkoistakin heikomman, vaikka nyt kyllä tuntui kulkevan ihan hyvin, ja vastuksetkin sai säätää jopa tavallista isommiksi. Liekö sitten liukunut taas se säädin viimeviikkoisesta. #

Kävelin kotiin. Söin päivällisen kvinoan kanssa. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Kävin kävelyllä, Hietasaarenkierroksen kautta Limingantullin Prismassa. Selkeää, vain -12 °, mutta kohtalainen koillistuuli. #

Kotiin palattuani panin neljänkympin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa. #

Venytin ketarat. Söin riisipuuron. Pötköttelin, luin päivityksiä. #

Ripustin pyykit. #

Kirjoittelin tätä. Käsittelin linkkejä. #

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *