Näin unta, että pelasin sekalaisesta porukasta kootun joukkueen kanssa jalkapalloa jotain ammattilaisjalkapalloiloijoiden maailmanluokan joukkuetta vastaan. Voisi luulla, että tulos olisi 100—0-tappio meille, mutta eipä niin: meidän joukkueemme pelasi selvästi paremmin. Ajattelin, että tämä johtuu kyllä varmasti siitä, että ammattilaisia ei tällainen tyhjänpäiväinen ottelu kiinnosta tippaakaan, eivätkä siksi pelaa alkuunkaan tosissaan. #

En kyllä itsekään ollut ihan täysillä mukana, sillä vaikka tein kyllä pari maalia, ne olivat molemmat ihan pelkkiä onnenkantamoisia. Ja kun joku toinen pelaaja teki maalin, en edes tiennyt, että oliko se piste meille vai vastustajalle (eli en tiennyt, kumpi pää kentällä on kummankin joukkueen). #

Pelin päätyttyä Tapio Suominen tuli onnittelemaan minua, ja kertoi antavansa minulle viiden miljoonan euron palkkion, jonka oli ennen ottelua luvannut pelaajalle, joka tekee kaksi maalia. Minä en palkkiosta ollut etukäteen tiennytkään, ja sen vastaanottaminenkin tuntui nyt aika epäreilulta, kun niissä tekemissäni maaleissa pallo oli tosiaan pikemminkin vain pomppinut sinne sattumalta, eikä niinkään minun ansiostani. #

Nousin 4.49. Väsytti vähäsen. #

Garminista oli akku loppunut yön aikana. Ihmettelinkin eilen, että miten siinä muka näytti olevan vielä puolet jäljellä, vaikken ollut lauantain kävelylenkin jälkeen sitä ladannut. #

Kävelin salille. Tein selänojennukset, reidenkoukistukset istuen, vinoprässiä puolittain, pohkeet smithissä, kolmisen varttia lihashuoltoa, ja lopuksi hihtelin crosstrainerilla. #

Nenä oli aika tukkoinen. Nuhaa ei enää ole, vaan vain sitä tavanomaista karstaa, mitä muutenkin ruukaa olla. #

Sykeanturistakin oli patteri loppunut. #

Porukkaa oli aika paljon. #

Kävelin kotiin. Söin päivällisen. #

Vaihdoin sykeanturin pariston. Pari viikkoa edellistä lyhyemmän ajan kesti tämä näin talviolosuhteissa. (Kilometrejä vain 2290,3, josta valtaosa lienee kävelyä.) #

Iltapäivän halvimmalla tunnilla saunoin. Se poislukien koodasin loppupäivän. #