Nousin 5.00. Olisi nukuttanut vielä. #
Kävelin salille. Tein rintaa ja selkää, selkää ja rintaa. #
Alakerran Kaarnatien puolen ikkunassa oli mittari, ja olisin kuvannut sen lähtiessäni, mutta se oli jo mennyt menojaan. #
Kävelin kotiin. Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #
Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Ilmatieteen laitoksen ”pilvetöntä” taas, eli alkuneljännes enimmäkseen selkeää, toinen puolipilvistä, ja loput sitten taas enimmäkseen selkeää. #
Perhosia oli vähän heikonlaisesti. Lanttuperhosia kyllä asvaltin pientareilla ihan yleisesti, mutta metsässä vain hopeatäplät olivat jokseenkin entisellään. Sinisiivet hieman hiipuneet. Nokkosperhosia pari—kolme. #
Aalikkokankaan peräsuon laidalla kuvasin sinisiiven, mutta kun totesin sen Plebejukseksi, jätin alapinnan kuvaamatta. Olisi pitänyt kuvata, sillä tuolla yksilöllä näyttäisi olevan ylimääräiset mustat täplät takasiipien yläpinnoilla. Saattavat tietysti olla linnun nokkaisun jälkiä, vaikka erikoisen symmetriset kyllä sellaisiksi. #
Aiemmin tavallista runsaampina olleita lauhahiipijöitä näin vain yhden. Metsänokiperhosta samoin vain yksi ainut. Tesmaperhostakin vain yksi! #
Kyitä ei taaskaan yhtään. Mutta valesina löytyi taas. Kalimenojan esimutkassa tämä, ja kuviot aika tavalla samanlaiset kuin viikko sitten kuvaamallani, joten mahdollisesti sama yksilö. #
Palatessani kävin Prismassa. #
Kotiin palattuani avasin (jääkaapissa olleen) pottupussin, niin siellä oli yksi mätänevä pottu, ja koko pussi haisi sen takia ihan kuolemalta. Panin kuitenkin puolet kiehumaan, ja vein raatopussin molokiin. Panin kirjolohen uuniin, sitten kävin suihkussa. #
Söin riisipuuron. #
Maistelin yhtä keittämistäni potuista, eikä se maistunut muulta kuin potulta, joten panin loput keittämättömätkin jääkaappiin sen jälkeen, kun olin kuivattanut niitä pöydällä. #
Vein sen haisupotun vielä erikseen molokiin, kun en ollut älynnyt pussissaan sitä viedä. #
On kyllä paskoja pottuja olleet nuo kesäsiiklit (veljekset mikälie) muutenkin, ihan rupisia. #
Takarengas tuntui lenkillä niin löysältä, että pelkäsin senkin jo vuotavan, mutta kun nyt täytin sen, niin ei se ollut kuin yhden baarin (maksimista) vajaa. #
Vaihdoin sykeanturin pariston. Viime vaihdosta oli neljä kuukautta. Garminin kellottamaa 475 tuntia 23 minuuttia, ja 5929,5 km. #
Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. Tunnistelin perhosia. #
Seuraavaksi pidän taas postaustaukoa. #