Onnistuin tänään vähän tavallista paremmin ilmaisemaan itseäni psykologilla, koin tulleeni ymmärretyksi ja ymmärtäneeni pitkästä aikaa itsekin ehkä vähän paremmin omia sisäisiä monimutkaisuuksiani. Ei se ymmärretyksituleminen sinänsä harvinaista siellä ole, on vain tässä viime aikoina ollut melko vaikeasti sanallistettavaa asiaa. #

Mietin aika usein Konginkankaan linja-auto-onnettomuutta. Tarkemmin sanoen kelaan mielessäni sitä lyhyttä hetkeä, jonka aikana onnettomuuden uhrit ehtivät tiedostaa tapahtuvan. (Sellaista ei ehkä ollutkaan, mutta sillä ei ole väliä. Tilanne toimii joka tapauksessa periaatteellisena kiilana.) Silmänräpäyksessä näiden nuorten ihmisten kaikki tunteet, toiveet ja pelot, koettu kipu, kaikki opittu, ristiriidat ja rakkaus, ihan kaikki muuttui merkityksettömäksi, ja mitä tuli tilalle? Nippu paperirullia. #

Tuohon hetkeen sisältyy paljon viisautta. #

Kun tulin töistä, oven takana odotti posti: uusin Ryhmä-X, kirjalähetys sekä virallisen näköinen kirjekuori. Pelästyin jo, että nyt EVVK on lähettänyt häiriköintipostia, mutta kuoresta paljastuikin sen sijaan PPuolueen jäsenkirje. #

Saarioisen häränpihvihampurilaishäränpihvistä löytyi pussinsulkija. Saattoi se kyllä olla höystöksi nakkaamassani Pirkan lehtisalaatissakin. Jos elettäisiin tulevaisuutta, olisin lähettänyt löydöstäni kopion molemmille valmistajille sähköpostin liitetiedostona. (Tietysti olisin ensin muuntanut sen Word-dokumentiksi.) #

 #