Ja kaikki saa alkunsa lopussa

Loreenin silmät, mustavalkoinen, rajaus Mikäli minulla olisi #

  1. videokamera, #

  2. videonmuokkaus- ja leikkausohjelmisto, #

  3. edes välttävät taidot käyttää molempia, #

tekisin lyhytelokuvan SSRI-vieroitusoireista ehkäpä kaikkein myyttisimmästä, sähikäisistä#

Itse asiassa listaamieni asioitten lisäksi tarvittaisiin myös Hollywood-tasoista kuvankäsittelyä tai jotain vieläkin tehokkaampaa elokuvaniksiä, sillä visualisoisin sähikäisiä elokuvassa näin: #

Kuvittele, että henkinen minuutesi, tuon ilmaisun epämääräisyys sivuuttaen, olisi uskovaisten sielun kaltainen kaasumainen hahmo, jonka rajat vielä elossa ollessasi normaalisti noudattelevat tarkasti fyysisen kehosi molekyylirajoja (siinä, mistä ”sinä” loput, alkaa ulkoilma, ja päinvastoin). Uskovaisten mallissa kaasuhahmo vapautuu maallisesta majastaan tietysti vasta kuolemassa, ja siihen saakka se on myös tässä minun vertauskuvassani tavallaan kehosi muotoisen ilmapallon täytettä, joka ”sijaitsee” koko ajan kehon ääriviivojen sisälle tasaisesti jakautuneena. Kaasuhahmo ei siis voi karata kehon ulkopuolelle, vaan sen liikahtelut näkyvät aina kaasua pallon pintamateriaalin lailla ympäröivän kehon liikkeenä kyseiseen suuntaan. #

Ruumiisi taas on ikään kuin pelkkä marionetti, jota henkinen minuutesi ohjaa. Itsekseen (so. ilman henkistä sinua) kehosi ei liikkuisi lainkaan, vaikka olisikin ”elävä” (fysiologisessa mielessä). (Ajattele vertauksen vuoksi aivokuolleita.) Kehosi ääriviivat eivät voi liikkua omasta tahdostaan sen enempää kuin ilmapallon pinta. #

Nyt, vaikka henkinen minuutesi onkin kaasumainen, on tärkeää huomata, ettei se silti ole luonnollista kaasua. Sillä on yllä kuvattuja kaasumaisia ominaisuuksia, mutta lisäksi myös yllä kuvattu ja kaasuille hyvin epäluonnollinen, inhimillinen tahto sekä kyky vaikuttaa itseensä tuon tahdon mukaisesti. Vaikka se siis ehkä koostuukin fyysisten ominaisuuksiensa osalta kaasumolekyylien kaltaisista osasista, se kykenee hallitsemaan noita osasiaan, ”kaasumolekyylejään” aivan kuten, vertauskuvan todellisuudesta arkiseen kokemuspiiriin hetkeksi ja hämmennykseksi palataksemme, sinä kykenet hallitsemaan kehoasi. #

Tämä kaikki on tietysti tieteis- tai supersankarisarjakuvia lukeneille tuttua. Henkistä minuuttasi kuvattaisiin sarjakuvassa ihmisen muotoisella läpikuultavalla hahmolla kuten läpinäkyviä tai (sarjakuvan käsittein) aidosti kaasumaisia ihmisiä/kosmisia olentoja. Minun mallissani tämä läpikuultava hahmo on siis vain 1:1 sisäkkäin tavanomaisen, näkyvän ihmiskehonsa kanssa. #

Tämän valitettavan pitkän, mutta välttämättömän pohjustuksen jälkeen päästään nyt sitten vihdoin itse asiaan. #

SSRI-sähikäisiä syntyy, kun henkiselle minuudellesi normaalisti läpäisemätön ilmapallon kalvo muuttuu osittain läpäiseväksi, huokoiseksi. Kaasumainen minuutesi huomaakin palloa liikutellessaan yhtäkkiä hujahtavansa sen kalvosta läpi, ja ruumis-pallo seuraa (vain yhä läpäisemättömissä kohdissa tapahtuvien törmäysten takia) hieman laiskanomaisesti perässä.  #

Vähän niin kuin tämä postaus noita edellisiä otsikoita. #

Henkisen minuutesi törmätessä näin äkkiarvaamatta ruumis-pallon ulkopuolisen maailman molekyyleihin syntyy sähkömagneettinen ilmiö, joka tuntuu SSRI-sähikäisenä. #

Elokuvassani olisi siis noiden sarjakuvien tyylinen, ihmisen muotoinen, mutta muutoin visuaalisesti enemmänkin sini- tai valkohehkuista kaasua muistuttava hahmo, jonka keho (elokuvassa tavallinen fyysinen ihmiskeho) laahaisi hieman jäljessä aina kun kaasuhahmo tekisi vähänkään äkkinäisempiä liikkeitä. Siihen sitte vielä jotain sähköistä erikoistehostetta päälle. #

Piditkö lukemastasi? Paiskaa bitcoinilla!