Higher, higher

Björk näkyi sunnuntaina. En ole elävän musiikin ystävä ollenkaan, mutta sain lipun lahjaksi, enkä sentään periaatteellisesti vastusta tilaisuutta nähdä yksi harvoista musiikki-idoleistani ilman lävitse. #

Tosin näkyvyys oli tässäkin hiukan kyseenalaista. Suht’ aikaisesta sijoittumisesta huolimatta jäimme aika taakse, ja lavalla erottui juuri ja juuri ihmishahmo, joka olisi voinut olla kuka hyvänsä. (Näytöiltä toki näki lähikuvia, mutta sellaisia näkisi yhtä lailla tai paremmin kotonakin.) #

Meno oli kyllä oikein hyvä päätellen siitä, että jäyhät suomalaisetkin ympärillämme lämpenivät vähitellen notkumaan musiikin tahtiin. Ja esitys oli minunkin mieleeni, ei tällaista mistään kotiteatterista voisi saada. Artistin läsnäololla ja suoralla lähetyksellä ei vain ole mitään tekemistä nostatuksen kanssa, visuaaliset tehosteet yhdessä musiikin ja jykevän äänentoiston kanssa sen tekevät. Pelkkä oikein rakennettu musiikkikin voi riittää kuten kuka tahansa trancesta perillä oleva tietää. #

Visuaalisista tehosteista puheen ollen, niitä siellä katsellessani huomasin, että pidän Björkistä luultavasti meitä yhdistävän estetiikan takia: videoilla pyörii biologia, astronomia ja geologia, ja vaikka lauluissa näistä haetaan puitteita inhimilliselle, jälkimmäinen on yleensä korkeintaan samanveroinen teema, tai sitten avoimesti pelkkää inhimillistä jäljittelyä niille luonnollisille ihmeille, joista kappaleet ammentavat. #

Se on asioiden oikea järjestys: luonto ensin, ihminen vasta sitten. Useimmiten ne järjestetään keskenään väärin päin, vaikka luontoa musiikin elementtinä käytettäisiinkin. #

Piditkö lukemastasi? Paiskaa bitcoinilla!

Comments

Comments are closed.