Että minä vihaan improvisointia. Kaikki menee joko ihan vituiksi tai, parhaimmillaankin, vain joten kuten kelvollisesti. #

Varasin hieronta-ajan ja sain sen huomiselle. No se meni vielä hyvin. #

Sitten Itella soitti, kun olin ulkona, ja halusi tuoda paketin, huomenna sekin tietenkin. Sovin sen sitten viiden ja yhdeksän välille. Puhelimessa yritin laskeskella sitä hieronnan päättymistä, mutta eihän siitä mitään tule kun pitää puhua ja yrittää sopia toista aikaa samaan aikaan: improvisointia → asiat menee vituiksi. Puhelun päätyttyä sitten aivoni vajavainen kapasiteetti piisasi viimein sen tajuamiseen, että hieronta kestää yli viiden. #

Vitun puhelimet, vitun aivovammaisuus. Minulla pitää olla ohjelmointi etukäteen valmiina ja asioiden pitää mennä ohjelman mukaan eikä miten sattuu, muuten kaikki menee vituiksi. Tiedän, että olen vajaa, ja että pärjäisin paljon paremmin jos olisin improvisointikykyinen, mutta minkä sitä ihminen sille voi millainen on? Jos saan itse järjestää asiat rauhassa tietokoneen kanssa ilman sönkötisönköti-vuorovaikutusta ihmisten kanssa, kaikki menee hyvin. #

Sitten pyörästäkin tyhjeni sopivasti kumi. Improvisointia, lisää paskaa. Ei minulla mitään muutakaan tekemistä tänään olisi ollut, mutta minä en ollut suunnitellut käyttäväni tätä päivää näin, ja siksi se on perseestä. Asioiden pitää mennä suunnitelmien mukaan, muutoin ne menevät huonosti vaikkei mitään pahaa tapahtuisikaan. #