Kävinpä perjantaina yhdellä luentosessiolla yliopiston Tieteen päivillä. Päärakennuksen pienessä juhlasalissa aiheena oli ”Sattuma, sopeutuminen ja sukupuutto” (Internet Archiven kopio), puhujina akatemiaprofessori Johanna Mappes (Jyväskylän yliopistosta), akatemiaprofessori Ilkka Hanski (Helsingin yliopistosta) ja professori emeritus Pekka Pamilo (Helsingin yliopistosta). Puhetta johti professori Liselotte (Lotta) Sundström (Helsingin yliopistosta). #

Jos haluat, voit ennen spoilereiden lukemista katsella luentotallenteen yliopiston sivuilta (ainakin vielä tätä kirjoittaessani). #

Johanna Mappesin luennon aiheena oli ”Peto-saalissuhteiden monimuotoisuus: sattumankauppaa vai vaihtokauppaa”. Käytännössä puhe käsitteli Batesin mimikryä, erityisesti kangaskäärmeen, kyykäärmeen ja perhosten sekä niiden saalistajien ja saalistajien saalistajien kannalta. #

Toisin kuin kyy, myrkytön kangaskäärme on Suomessa rauhoitettu, mutta eläimen huonoksi onneksi sen suojautumistrategiaksi on valikoitunut jäljitellä ulkonäössä myrkyllistä kyytä, jota myös kangaskäärmeen esiintymisalueella Ahvenanmaalla vihataan yhtä järjettömästi kuin manner-Suomessa. Huomattava osa (muistaakseni jopa kolmannes) Mappesin oppilaan haastattelemista ihmisistä kertoi tappavansa ”kyitä”, mutta todellisuudessa ihmiset eivät erottaneet kangaskäärmeitä kyistä kuvissa. #

Lisäksi Batesin mimikryä käyttävien lajien suojautuminen riippuu jäljiteltävän lajin runsaudesta: mikäli saalistajille oikeasti vaarallisen saaliseläimen populaatio pienenee merkittävästi suhteessa matkijoihin (kuten kyylle on jo Ahvenanmaalla käynyt), saalistavat generalistit sopeutuvat hyvin pian vaarallisuutta siihen asti merkinneen signaalin (esimerkiksi kyyn siksakkuvioinnin) viestisisällön heikentymiseen, ja käyvät vaarallista matkivien saaliseläintensä kimppuun entistä hanakammin. Vaikka siis ahvenanmaalaiset onnistuisivatkin hävittämään pelkästään kyitä, senkin seuraukset olisivat kangaskäärmelle huonot. #

Mappesin oman mimikrytutkimuksen viimeisimpänä kohteena ovat olleet perhoset. Monien perhosten siipiä koristavat silmiä muistuttavat täpläkuvioinnit, joiden on perinteisesti oletettu toimivan perhosten saalistajia karkottavana signaalina. Tämän varmaan useimmista intuitiiviselta tuntuvan ajatuksen todenperäisyyttä on kuitenkin ilmeisesti alettu kyseenalaistaa (ainakin Cambridgen yliopiston tohtori Martin Stevensin toimesta) ja tutkia toden teolla vasta aivan äskettäin. Mappes kollegoineen oli tutkinut tätä kotoisilla talitiaisilla, käyttäen apuna kuvia sille luontaisesti täysin vieraasta perhoslajista, jonka siipien kuviointi ainakin ihmissilmin katsottuna muistuttaa hyvin selvästi pöllön naamaa. Koetilanteesta otetussa videossa talitiainen (yksi lukuisista testatuista) selvästikin kavahti ruokintapaikalleen ilmestynyttä perhosen kuvaa. #

Ilkka Hanskin luento ”Ympäristö muuttuu – kuka sopeutuu, kuka häviää?” käsitteli ympäristömuutoksien paineessa elävien lajien selviytymisvaihtoehtoja. Luento oli hyvä, mutta aihe minusta paljon vähemmän kiinnostava kuin ensimmäisellä luennolla, ja siksi mieleen jäivät lähinnä Hanskin (ilmeisen ansaitusti) tylyt sivuhuomautukset tämän hetken ympäristöpolitiikasta Suomessa. #

Pekka Pamilo luennoi geenien käyttäytymisestä evoluutiossa (”Sattuma, geenit ja evoluutio”) käyttäen esimerkkinään ihmistä ja lähimpiä ihmisapinasukulaisiamme. Tämäkin oli hyvä luento, mutta kädelliset ovat minusta eläinmaailman tylsimpiä hahmoja (tylsimysten kuninkaana tietysti ihmiset) ja populaatiogenetiikka sen verran kaukana arkikokemuksestani, ettei tästäkään jäänyt mieleen paljoa. Se sentään, että geenien ajautumisen tuloksena populaation geneettisen muuntelun määrä vähenee. (Mitä vähemmän tuosta virkkeestä ymmärsit, sitä paremmin ymmärrät, kuinka vaikeaa näitä on yrittää ankkuroida mihinkään arkiseen asiaan paremmin muistaaksesi.) #

Jos jotain yleistä kritisoitavaa luennoista pitää sanoa, niin niiden sisältö tuntui minusta liittyvän harmillisen vähän istunnon (ja koko Tieteen päivien) teemana periaatteessa olleeseen sattuman merkitykseen. Luennot olivat kyllä tiukkaa evoluutiobiologiaa, mutta sattumanäkökulmasta sitä käsiteltiin ehkä vain viiden prosentin verran. #

Evoluutiota käsittelevien yleisöluentojen huonona puolena on, että ne vetävät paikalle aina vähintään sen yhden uskovaisen änkyrän, joka haluaa välttämättä haaskata luennoitsijoiden ja suuren yleisön aikaa suoltamalla hölynpölyään, joka ei mitenkään liity aiheeseen. Olen minäkin kerran käynyt kreationistin luennolla, mutta ei siellä kukaan meistä rationaalisista ateisteista (jos muita minun lisäkseni oli) kokenut yleisökysymyksien aikaan tarvetta selittää miten asiat täällä todellisessa maailmassa ovat, vaikka ne kreationistin tyhmät jutut luentoa kuunnellessani niin vietävästi naurattivatkin. #

Mutta mikäpä toisaalta sen satunnaisempaa kuin uskovaisen psykoottisilta kuulostavat jutut Tieteen päivillä, että lol vaan. #