Onhan tässä paljon hyvääkin. Kuten ennakkohypetys lupasi, ”hakkerointi” on tässä harvinaisen realistista (HK Atsolle linkistä). Jos keskimääräisessä televisiosarjassa nykyaikainen todellisuus esitettäisiin niin kuin tässä, ei olisi mitään syytä valittaa siitä lähestulkoon parodioitavuuden rajat ylittävästä paskasta, jota tv normaalisti tietoteknologiasta vääntää. #

Parantamisen varaakin toki silti löytyy, ja teknologia on (minun kannaltani) ikävä kyllä vielä Mr Robotissakin pelkkä juoniväline, ei itse tarkoitus. Jos olisi, niin puhuttaisiinkin kyllä jo oikein tosi hc-nörttipornosta, joka olisi niin marginaalikamaa, että olisi pienoinen ihme että sellaista telkkarista näytettäisiin. (Pliis näyttäkää pliispliispliis.) #

Christian Slaterin esityksestä en tykkää yhtään, vaikuttaa kokonaan eri sarjasta repäistyltä ukkelilta joka selvästikään ei tiedä yhtään mistä puhuu. Se tosin saattaa olla tarkoituksellista, jos hahmo onkin vaikkapa vain jonkinlainen Elliotin isästään luoma hallusinatorinen projektio (tämä ei ole juonipaljastus, pelkkää omaa spekulointiani vain). Mutta siinäkin tapauksessa tykkään sarjasta saman verran vähemmän, syypää vain on silloin Slaterin sijasta käsikirjoittaja. En halua mitään ihmissuhdekuvioita (hallusinoituja tai ei), haluan vain tyyppejä naama kiinni ruudussa ”hakkeroimassa”. #

(En kylläkään muista koskaan tykänneeni Slaterista missään roolissa. Sen naama on jotenkin vittumainen.) #

Omalta osaltani tämän katselu taitaa loppua tähän nyt äsken Suomessa näytettyyn toiseen jaksoon, ja kuten niin monien viime vuosien tv-ilmiöiden kanssa on käynyt, luen loput Wikipediasta. Mutta täydet pisteet tekijöille suhteellisen rohkeasta yrityksestä. #