Sattuipa viime viikolla jotain perin kummallista: migreenikohtaus. Edellisestä oli jotain 25 vuotta, että sen luokan harvinaisuudesta tässä puhutaan. #

C. elegans Pää oli ollut koko päivän ärsyttävästi lievästi kipeä ja oloni tavallistakin väsyneempi. Olin katselemassa tupesta Syksy Räsäsen luentoa, kun huomasin näköhäiriön. Aluksi luulin vain tuijottaneeni huomaamattani jotain kirkasta äskettäin, ja koetin räpytellä sitä sokeaa kohtaa pois. Mutta sitä ei näkynytkään silmät kiinni, toisin kuin valohaamu. Sitten se sokea alue alkoi venyä ja muuttui vähitellen eräänlaiseksi välkkyväksi C. elegansiksi#

Siinä vaiheessa aloin guuglailla aivoverenkiertohäiriöiden ja migreenin erotteludiagnoosia. Se osoittautui aika helpoksi, ja olin jo jokseenkin varma että kuolen kyse oli vain oudosta anomaliasta, tähänastisen elämäni toisesta migreenistä. #

Onneksi oli ilta eikä enää mitään tehtävää, joten otin vain särkylääkkeen ja lisäksi omana improvisoituna puoskariniksinä Duactin (koska pseudoefedriini on vasokonstriktori), avasin tuuletusikkunan ja menin pötköttelemään. Ja hallelujaa, päänsärky kaikkosi jokseenkin kokonaan siinä ihan pian. Tilalle tuli kyllä lievä pahoinvointi, mutta sekin onneksi niin lievä ettei tarvittu kuninkaan puhetta. #

Se tätä edellinen kerta oli siis kaiketikin joskus ala-asteen lopussa. Vuotta en muista, mutta sen muistan, että se oli kirkas (kevät-?) päivä, raaka auringonpaiste ärsytti silmiäni tavallistakin enemmän. Oltiin liikuntatunnilla jääkiekkokaukalossa, ja jouduin sieltä lähtemään kotiin kun päätä alkoi särkeä. Kotona sitten makasin pimeässä kamarissa ja oksensin sen päivän kouluruokana olleita lihapullia. #