Täälä pittee soittoo tankua

Jäin tänään melkein pyöränrattijuopon alle. #

Hauskaa, kun aina toisinaan yritän tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa minusta tulee jonkin asian todistaja, jotta osaisin sellaisen tilanteen mahdollisesti oikeasti kohdalle osuessa terästää havainnointiani, ja nyt kun sitten oikeasti sattui edes tuollainen lievä tapaus, niin mitenpä osaisin kuvailla tekijää? Öö, valkea toppatakki jossa mustia pystysuuntaisia kuvioita. Minkä värinen pipo? Öö, ehkä… valkea? Millainen polkupyörä? Öh, ei aavistustakaan. Oliko tilanne kenties niin äkkiä ohi, että havaintoni olivat sen takia niin puutteellisia? Ei, pyöräsankari tuli takaani ja minua kolhaistuaan jatkoi kevyen liikenteen väylän laidasta laitaan (ja välissä laidan yli ajoradan puolelle) seilailuaan edessäni minuuttitolkulla ennen katoamistaan näköpiiristäni. #

Tuijotin siis kyllä tyyppiä koko sen ajan, mutta olin keskittänyt havainnointikapasiteettini melkein yksinomaan hänen toimintaansa, en ulkonäköönsä, koska yritin päätellä olinko tulkinnut tilanteen oikein vai en. Ja tietysti keksin ihan typerän vaihtoehtoisen selityksen: jospa se olikin jotenkin kehitysvammainen tai muun terveydellisen syyn takia niin kykenemätön ajamaan suoraan. Näin mieleni tyypillisesti toimii: jos vain suinkin on mahdollista löytää joku vapauttava vaihtoehtoinen selitys, en uskalla uskoa siihen toiseen, syyllistävään selitykseen, vaikka se olisi selvästi paljon todennäköisempi. (Sen pyöräilijän meno oli sitä paitsi niin vaarallista, että mikään terveydellinenkään selitys ei tässä tapauksessa vapauttaisi tekijää tai tekijän holhoojaa vastuusta.) #

Onneksi ei ollut puhelinta mukana, niin en joutunut laistamaan poliisille soittamisesta edes, eikä nyt tarvi tuntea huonoa omaatuntoa sen takia. #

(Kirjasin tämän kuitenkin nyt ylös osittain myös siksi, että jos myöhemmin luen jostain tähän samaan toilailijaan mahdollisesti liittyvästä, voin tarkistaa päivämäärän.) #

Jäin kerran Jyväskylässäkin tankojuopon alle, ja olisin väittänyt kirjanneeni sen ylös mutta en nyt löydä sitä. Olin iltapimeällä (mutta kohtalaisen hyvin valaistulla kadulla) kävelyllä, kun ryhmä ulkomaalaisia (vaihto-?) opiskelijoita tuli takaa, ja niistä yksi tyttö/nainen mätkähti päin minua ja meni sen jälkeen pyörineen ojaan mukkelismakkelis. Minä sain vain pienen mustelman enkä edes kaatunut, ja olin vilpittömästi enemmän huolissani siitä tytöstä. Mutta sekin tuntui saaneen hurjannäköisestä lennostaan isoimmat kolhut vain ylpeyteensä, oli kovasti nolona. (Todisteita tankojuoppoudesta minulla ei silläkään kertaa ollut, mutta pidän sen ikäisen porukan hieman ylihilpeää käytöstä ja huolimatonta ajelua siihen aikaan illasta vahvoina aihetodisteina.) #