Heräsin puoli seitsemältä. Väsytti. Mutta tänään voin mennä nukkumaan jo ennen kahdeksaa! #

Kävin salilla. Tein hauikset ja selkää. Lopuksi venyttelin vartin. #

Vein pyörän Ulapalle huoltoon. Se venyy kuulemma ensi viikon lopulle. Viimeksi sain hakea pyöräni sieltä heti seuraavana päivänä, mutta siitä olinkin äimän käkenä. Tuollainen puolitoista viikkoa oli Kesselillä yleensä vähintään minkä se huolto vei, kun Kirkkonummella asuin. #

Kävelin tavalliset 14 km, mutta tavallista reittiä vähän soveltaen, koska tulin kävellen sieltä Ulapalta, ja kävin palatessani Prismassa. Contendeilla tähän mennessä yhteensä 125 km. Prismassa oli ruuhkaa, vaikka päivä oli vasta puolessa. #

Kävellessäni kuuntelin Convictedin jaksot 4-6 (The Trial Begins, The Prosecution’s Case ja The Case for the Defence). Eeeen ihan vieläkään tiedä tästä. Muistuttaa vähän Undisclosedin The Killing of Freddie Gray -pakettia: paljon porua, vähän villoja. Todisteet oikeusmurhasta ovat tähän mennessä tuntuneet vähäisiltä. Eivät niin vähäisiltä, että ne voisi kuitata poiskaan, eikä Brooke sentään sorru samanlaiseen alentuvaan paasaukseen kuin tuon Undisclosed-setin vierailevat tähdet, mutta kun tässä on jo tuntitolkulla jaksoja kuunneltu, odottaisin jo itseltäni vähän vahvempaa näkemystä tapahtuneesta kuin mitä minulla nyt tähänastisen perusteella on. Tuntuu siltä miltä Sarah Koenig kuulostaa: häilyväiseltä, jalat tukevasti ilmassa. #

Kotona syönnin jälkeen pötkötin puoli tuntia sohvalla ja plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. #

Uusien sortsien taskussa on reikä. #

Tätä kirjoittaessani join mukillisen kahvia ja kuuntelin Electronic Grooven jaksoa 642 (Felix Kröcher). Pitkästä aikaa kuuntelukelpoista settiä EG:lta. #

Tyhjensin videopuskuria syötteenlukijasta (Kurt Quinn: Tarptent Motrail Unboxing/Review, WheezyWaiter: This Will Solve All Of Trump’s Problems, Nerdwriter: How Not To Adapt A Movie). #

Venyttelin, ja sen jälkeen rullasin kipeää pakaraa pesäpallon päällä istuen, yhteensä puoli tuntia. Samalla kuuntelin TV7:ltä Jumala puhuu -ohjelmaa (141: Uskallan). #

Olen aina vähän ihmetellyt mikä tuon ohjelman kohdeyleisö on. Asioita väännetään siinä melko rautalangasta, niin kuin ala-asteikäisille, mikä sopisi yhteen sen kanssa, että ohjelmaa vetäävät Cedercreutzit johtavat kristillistä koulua (Suur-Helsingin kristillinen koulu) 1.-9.-luokkalaisille. Toisaalta sitten taas ohjelmassa puhutaan pariskunnan henkilökohtaisista tuskailuista taloudellisten vaikeuksiensa kanssa, tai siitä ”kun minulla oli semmoinen inhottava tulehdus”. Myös ohjelman mainospuheissa annetaan minusta ymmärtää, että se vetoaa kaikenikäisiin katsojiin. #

Niin rautalangasta vääntäminen tietysti voikin tehdä; voihan kaikenikäisillä olla ymmärrysvaikeuksia. Kristillistä tv-kanavaa seuraavilla niitä voi olla jopa keskimääräistä enemmän. Enkä minä rautalangasta vääntämistä paheksu. Maailmallisten kanavien katsojatkin saavat varmaan vähemmän rautalankaa kuin mitä todellisuudessa tarvitsisivat. Siihen tarpeeseen esimerkiksi Vartiotorni-seurankin kirjallinen tuotanto on tehty vastaamaan. Aikuisille riittävän yksinkertaistettujen maailman selitysten laatiminen on pitkälti jätetty uskontojen tehtäväksi. #

Tokihan myös ne uskontojen tarjoamat maailmat ovat yksinkertaisempia kuin mitä maailma todellisuudessa on, ja siksi niistä laadituilla yksinkertaisilla selityksillä on kaksinkertainen vetovoima verrattuna pelkistämättömiin selityksiin monimutkaisesta todellisuudesta. #

Tätä kirjoittaessani kuuntelin Ibiza Voice Podcastin jaksoa 525 (Fabio Florido). Ihan kelpo kuunneltavaa tämäkin! #