Heräsin puoli seitsemältä. Ei väsyttänyt! Ei väsyttänyt yölläkään kun heräsin joskus puoli kahden maissa. Nukahdin sitten kyllä lopulta uudestaan. Näin unta että Shoenice nosti minut yhdellä kädellä ilmaan. Yritin laskea päässäni, että onko tämä riskin miehen merkki vai ei. (On se, mutta unessa sen päättely oli ihmeen hankalaa.) #

Kävin salilla, ojentajat ja rinta. #

Ennuste lupasi runsaita sateita joten en lähtenyt kävelylle. Ennuste pitikin paikkansa tällä kertaa. Käytin sen ajan videon editointiin, jota varten olen ad hoc -työkalua tässä viikon verran koodannut. Sain sen koodin puolesta viimein eilen valmiiksi, mutta oli siinä työkalusta huolimattakin käsityötä vielä pariksi tunniksi. #

Sen jälkeen oli taas perse aivan litussa. Löhösin puoli tuntia sohvalla ja pelasin vapaakenttää. #

Tätä kirjoittaessani join kolme ja puoli kupillista kahvia ja kuuntelin Areenalta Konsertteja: Mäntän musiikkijuhlat 2017: PianoSuomi100 ja Nash Ensemble esittää tsekkiläistä musiikkia Wienin keisarikunnan ajalta. #

Edellistä postausta kirjoittaessani sähköt menivät taas poikki. Katkos kesti ehkä vartin verran. Ei nyt oikein ole viime aikoina Oulun Energialla mennyt vahvasti, tämä oli varmaan jo neljäs katkos tässä kiinteistössä nyt viimeisen kuukauden sisällä. Sitä edellinen vuosi menikin vissiin kokonaan ilman katkoja. Ei tämä nyt kuitenkaan vielä Fortumin joulu -tasoa sentään ole. #

Tätä kirjoittaessani kuuntelin Muistojen bulevardin jaksoa Älä usko kesätuuleen. #

Rullasin jalkoja ja kuuntelin TV7:ltä Café Raamattua (Voittosaatossa Kristuksessa). Tämä on semmoinen… kukahan se lienee nykyään maallisen telkkarin Arto Nyberg tai Ben Furman? No, samanlaista ikitylsää keskusteluohjelmaa kumminkin. Toki silti aina noita vertailukohtiaan mielenkiintoisempi kanavan kaikkia ohjelmia yhdistävän virheellisen ideologiansa takia. #

Sitten söin iltapuuron ja katselin samalla Come Home Kidsiä (Enemmän kuin voittajia – Koko tarina. Osa 1). Riku Rinteen massiivinen leirishow on aina ollut suosikkejani. Sen amatöörinäytelmät ovat tyylipuhdasta kristillistä laimeutta ja cringeä. #

En tässäkään ole (pelkästään) pahantahtoinen, vaan olen samalla myös hieman kateellinen tuosta samasta asiasta. Siinähän tehdään tavallaan juuri sitä mikä omakin tavoitteeni tämän blogin suhteen on aina pohjimmiltaan ollut: asetetaan näytille arkisen tosimaailman harmaa tylsyys, huonous ja ankeus, joka normaalisti editoidaan pois niin tarkkaan, että meille yleensä näytetty kuva maailmasta on siksi pahoin vääristynyt. #

Sitten vielä kuuntelin Veijo Piipposen toteavan, että elämän antajaan rakastuneen on mahdotonta olla vihaamatta yhtään ihmistä (Herätysliikehdintä-ohjelman jakso 13, kohdasta 4:20 alkaen). #