Näin jotain komediaunta, jossa olin vanha käppänä (niin vanha, että nimeni oli Hannes tai jotain sellaista), ja sain jotain särkynyttä korjattua niin, että vedin yhdellä kädellä leukoja. Se oli hillittömän hauskaa ja ajattelin, että tästä pitää kyllä blogata. En vain nyt enää muista että mitä siinä unessa tarkalleen tapahtui, saatika että mikä siinä muka oli niin hauskaa. #

Nousin varttia vailla seitsemän. Ei väsyttänyt kovin paljon. Sojuz olisi lähtenyt sopivasti aamupuuron jälkeen, mutta en muistanut sitä. #

Salille mennessäni siellä oli valot pimeänä ja ovi lukossa, ovessa eilen päivätty lappu jossa sanottiin salin olevan kiinni ”sähköteknisistä syistä” johtuen. Piti palata takaisin kotiin. #

Onneksi oli vatsalihaspäivä, sen tekemiseen on jonkinlaiset mahdollisuudet täällä kotonakin (jumppapallo, matto, voimapyörä). Ja olkapäitäkin sain vähän tehtyä, kasasin kylmälaukkuun sen verran tavaraa että vastusta oli sopivasti. Tätä kirjoittaessani (kolmen jälkeen) salin Facebook-sivun mukaan sähkövika on saatu korjattua¹ kolmisen tuntia sitten. #

Ostin junalipun tänne. #

Kävin kävelyllä. Kuuntelin radioteatteripläjäyksestä Venuksen ihanat kukkulat (vuodelta 1968). Tämä oli vähän samanlainen kokemus kuin viisi vuotta myöhemmin (1973) ilmestynyt BBC:n tulkinta Säätiö-sarjasta: epäsympaattisella tavalla vanhentunutta. Tykkäsin hurjasti Isaac Asimovin Säätiö-kirjoista joskus 1990-luvulla, mutta en pysty muistiini nojaten sanomaan vaikuttaisivatko nekin minusta nykyään yhtä tunkkaisilta, vai oliko radiokuunnelman tunkkaisuus vain 1970-luvun BBC:n makua. #

Venuksen ihanat kukkulat oli myös teknisesti haastava kuunneltava: se oli ilmeisesti tehty paljon hiljaisemmassa ympäristössä kuunneltavaksi kuin Dracula, eli dynamiikka-alue oli paljon laajempi, ja hiljaisempia kohtia oli ulkona kävellessä vaikea kuulla liikenteen melulta. #

Sitten kuuntelin vielä Thin Airin ykköskauden neljännen seitsemännen jakson, jossa käsiteltiin Richard Lepsyn katoamista ja spekuloitiin sen mahdollisella yhteydellä legendaariseen D. B. Cooperin tapaukseen. Molemmat tapaukset ovat ihan kiinnostavia, mutta tämä pääasiassa (Marvel-supersankarin siviilinimellä varustetun) kirjailija Ross Richardsonin haastatteluun pohjautuva jakso olisi mielestäni kaivannut vähän terävämpiä saksia tuotannossa: sisällön ympärillä oli aika paljon vaahtomuovia. #

Hahmojen mahdollinen yhteys jäi sekin lopulta aika ohueksi, mutta tekijöiden ja Richardsonin kunniaksi on sanottava, ettei siitä yritettykään väkisin vääntää sen isompaa numeroa, vaan heikohko todistusaineisto esitettiin ihan rehellisesti sellaisenaan. #

Pelkän korvan varassa olin kuulevinani rivien välistä, että Richardson taitaa hieman liioitella olematonta kaapparista tehtyjen hahmotelmien ja Lepsyn yhdennäköisyyttä, mutta nyt kun näen kuvia, huomaan, että siinäkin mies oli ihan rehellinen: yhteisiä seikkoja kahden karkulaisen piirteissä on juuri sen verran, että yhdennäköisyyttä voi yhtä hyvin nähdä kuin olla näkemättäkin. #

Kotona kävin suihkussa, sitten söin ja katselin samalla tallenteen Meteor-M2-1-satelliitin tämänaamuisesta matkaanlähdöstä Sojuzin kyydissä . #

Tätä kirjoittaessani join viisi kupillista kahvia. Kuuntelin Muistojen bulevardin jaksot Kuiskaten, Kun maailma oli nuori, Köyhä laulaja. 100 vuotta Henry Theelin syntymästä ja koodasin. #