Nousin varttia vailla seitsemän. Väsytti vähäsen. #

Kävin salilla. Tein kevennetysti selkää ja vähemmän kevennetysti hauikset. #

Kävin kävelyllä. Kuuntelin radio­teat­te­riplä­jäyk­ses­tä Pojat, kasvattakaa jättisieniä kellarissanne (1968; kökkö tarina ja sovitus, kuin ala-asteen englanninkirjasta, ja huonosti näyteltykin) ja Frankenstein (1997 eli samalta vuodelta kuin Dracula, laadukas tuotanto ja vähemmän hengästyttävä tahti kuin Draculassa). Nyt olen kuunnellut nuo kaikki paitsi Säde ja fossiili -lastenkuunnelman, jota en aiokaan. #

Radiokuunnelmat ovat minusta kyllä jännä elävä fossiili. Sen vielä ymmärrän, että silloin, kun televisiot olivat vielä harvinaisuuksia, tai niistä näkyi vain yksi mustavalkoinen kanava ja sekin vain hyvällä säällä, noista on ollut viihteeksi, mutta vaikea kuvitella kenenkään, joka ei jostain poikkeussyystä ollut pelkästään radion tai korviensa varassa, kuunnelleen näitä enää 1990-luvulla#

Nyt sen sijaan taas, kun näitä voi mobiilivallankumouksen ansiosta kuunnella periaatteessa melkein missä vain ilman isompia teknisiä esteitä, voisin hyvinkin kuvitella, että näille yhtäkkiä taas onkin muutakin yleisöä kuin vain minä. #

Sitten kuuntelin vielä Thin Airin kakkoskauden jak­son 2 (Trudy Appleby). Piru kun näidenkin numerointi on mitä sattuu (syötteessä ja sivulla tuon jakson numero on 11, mutta jakson sisällössä puhutaan silti kakkoskauden jaksosta 2). Podcastien harrastelijamaisuus ei minua muuten haittaa, mutta sössitty numerointi haittaa kuuntelua silloin kun sarjaa ei seuraa julkaisuajassa vaan tällä lailla jälkikäteen. Noh, pieni haitta kuitenkin sentään vain, ja mainittakoon kääntöpuolelta vaikkapa, että tykkään Thin Airin musiikista. Ne minimaaliset ambient-pätkät ovat oikein tunnelmallisia. #

Palatessani kävin Prismassa. #

Kotona söin ja sen jälkeen tein paprikaveneitä. #

Neljä halkaistua suippopaprikaa riisi-homejuusto-oliivitäytteellä #

Keitin 75 grammaa riisiä suolan, kurkuman, mustapippurin, korianterijauheen kanssa. Halkaisin ja suolistin suippopaprikat, kärytin niitä mikrossa täydellä teholla 15 minuuttia. Sekoitin riisiin oliivin ja aurinkokuivattujen tomaattien palaset. Lusikoin paprikoihin täytettä ja sekaan ripottelin homejuustorakeita. Lopuksi ripottelin homejuustoa vielä päällimmäiseksi ja kärytin paprikoita mikrossa 5 minuuttia. #

Täytettä olisi piisannut vielä toiseen neljän paprikan satsiin, mutta en ollut ostanut niitä niin paljoa. Näin käy aina näiden täytettävien ruokalajien kanssa: vaikka täytettä tekisi miten vähän, sitä jää aina yli. No, säilyyhän tuo jääkaapissa siiheksi että on lisää paprikoita. #

Tätä kirjoittaessani join kuusi kupillista kahvia, kuuntelin Resi­dent Advi­so­ria (601: Neel, kakkaa) ja tajusin, että unohdin kotiin tultuani käydä suihkussa joten kävin tässä välissä. #

Sitten koodasin ja kuuntelin uusinta Elect­ro­nic Groo­vea (660: Niki Sadeki, kehittyi aika hitaasti huonosta keskinkertaiseksi) ja Muis­to­jen bule­var­din jak­sot Ranskalaiset korot ja Riemurasia#

Illalla katselin Rifft­raxin Icebreakeria, söin pari voileipää ja sitten nuo paprikat. Todella hyviä, mutta ihan liian suolaisia, kun en näköjään, helvetti soikoon, älynnyt ottaa suolattomia tai edes vähäsuolaisia ainesosia kaupasta. Riisinkin keitin suolan kanssa, mutta sillä tuossa nyt kaikista vähiten oli väliä. #

Responses

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.