Tänään kuuntelemani Undisclosedin bonusjakso käsitteli luonnollisesti viimeisintä oikeusvoittoa, ja samalla pyydettiin jälleen lahjoituksia Adnan Syedin tukemiseen perustettuun rahastoon. #

Vaikka Undisclosed on pisimmän aikaa seuraamani podcast ja yksi suosikeistani, en ole tähän mennessä antanut tekijöille vastineeksi mitään. Aluksi perustelin sitä itselleni sillä, että sarjalla on sponsoreita, ja hyvityksestä käy näin ollen se, että hyväksyn mainokset. #

Myöhemmin asiaa tarkemmin mietittyäni löysin isomman periaattellisen syyn vastahakoisuudelleni: minusta on väärin paikata USA:n oikeusjärjestelmän vajavuuksia yksityisillä varoilla. Se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, sillä valtaosa tuon hirviön hampaisiin joutuneista ei koskaan tule saamaan Serialin tai edes Undisclosedin kokoista hanketta asiansa julkituomiseen ja puolustuksensa varainkeräyksen tueksi. #

Uskon lisäksi, että vaikka näihin tapauksiin keskittyvät tekijät puhuvatkin järjestelmän korjaamisesta, järjestelmän vajavuuksien paikkaaminen yksityisvaroin syö kuitenkin loppujen lopuksi pohjaa järjestelmän muuttumiselta. Yksinkertaista vertausta käyttääkseni: jos hiekkalaatikon öykkäri rikkoo lelusi, mutta tapauksen nähnyt myötätuntoinen sivullinen antaa sinulle lohdutukseksi tikkarin, olet vähemmän vihainen kokemastasi vääryydestä kuin jos olisit jäänyt ilman tuota vähäistäkään lohdutusta. Ja vääryyden herättämä viha on minusta tarpeen, kun on kyse yhteiskunnan motivoitumisesta muutokseen. #

Mietin kuitenkin samaa asiaa tänään vielä kolmannenkin kerran, ja tulin siihen tulokseen, että voisin ihan hyvin tukea Undisclosedin tekemistä, jollei siinä olisi tuota periaatteellista ongelmaa, ja näin ollen voin tukea sitä samalla perusteella kuin muitakin tukemiani sisällöntuottajia: pelkästään saamani viihteen hyvittämiseksi. Sillä hetkellä kun raha vaihtaa omistajaa, oikeus ja vastuu sen käytöstä siirtyy kokonaan uudelle omistajalle. #

Niin kauan kuin tekijät jatkavat minulle hyödyllisen sisällön tuottamista, minulle on yhdentekevää, vaikka vastineeksi antamani raha käytettäisiin uhkapeleihin, päihteisiin tai vaikka uunin sytykkeenä. Käyttökohteen pitäisi olla jotain abstraktia poliittista ideaa paljon suoremmin muille ihmisille haitallista, jotta lahjoituksen tekijänä kokisin olevani siitä vastuussa. #

(Nämä pohdiskeluni ovat tietysti siitä hupaisia, että vähävaraisena lahjoitukseni ovat aivan naurettavan pieniä, ja punnitsen niitä silti niin kuin miljardööri, joka voi lahjoituspäätöksillään vaikuttaa asioiden kulkuun ratkaisevasti.) #