Nousin puoli kahdeksalta. Ei väsyttänyt, mutta olisin voinut jatkaa unia. #

Kävelin salille. 15 astetta jo lähtiessäni. Kroppa aika heiveröisen oloinen, joten lupasin sille lepoa salin jälkeen. Mennessäni kuuntelin The Trail Went Coldin minisodin 24 (The Truth Fellowship). Tein vatsalihakset ja olkapäitä. Aika väsyneen touhua oli. Kävelin kotiin, kuuntelin The Trail Went Coldin minisodin 27 (Permon Gilbert).  #

Kotona söin riisipuuron ja pari appelsiinia, sitten pötköttelin ja plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. Kävin suihkussa. #

Vakiopyörälenkkini varrella, Haapalehdontien ja Ketarakujan risteyksessä oli näköjään pyöräilevä lapsi jäänyt auton alle lauantaina ilmeisesti juuri niihin aikoihin kun olin siellä: kaupungin palautejärjestelmään oli tullut siitä ainakin kolme eri ilmoitusta, joissa kritisoitiin kovin sanoin Haapalehdontien turvattomuutta.¹ #

En nähnyt siellä silloin mitään, joten se oli tapahtunut joko pian sieltä lähdettyäni, tai jo sen verran aiemmin että tilanne oli jo ennättänyt kokonaan purkaantua. Itse olisin veikannut vaarallisemmaksi niitä Haapalehdontiehen sieltä asuinalueelta tulevien kujien (kuten Ketarakuja) liittymiä, sillä niissä on pensasaitoja sun muita näkymää pimentäviä esteitä. #

Söin päivällisen, join kuusi kupillista kahvia. Etäopastin äitiä sähköpostiin kirjautumisessa. Kuuntelin Oopperaa (Luisa Miller). #

Viipaloin, paistoin ja söin kesäkurpitsaa ja salaattia. Ja kun pannu oli kuumana, viipaloin ja paistoin sitten ex tempore myös pari banaania kookosöljyssä, ja söin ne jälkkäriksi jäätelöpalasen kanssa. Katselin Young Men -tanssiteosta. #