Nousin kahdeksalta. Väsytti kaikki, nukkuminenkin. #

Salille lähtiessäni, porraskäytävän viimeisiä rappusia alas laskeutuessani vasemman jalan pohje kramppasi tuskaisesti. Säikähdin jo, että nytkö se taas repesi, mutta ei onneksi, eikä se lopulta ollut edes yhtä kipeä kuin sisäreisi viikonloppuna. Olin venytellyt pohkeet sekä eilisiltana että tänä aamuna. Jalat olisi kyllä taas pitänyt hierotuttaa jo ajat sitten. #

Kävelin salille. Melko kuumaa oli taas ulkona, mutta myös aika kovaa, puuskittaista tuulta. Kuuntelin Cyber Security Saunan ykkösjakson (Antivirus in the Hot Seat, with Mikko Hypponen). #

Salilla tein vatsalihakset ja olkapäitä. Väsytti vieläkin ihan pirusti. #

Kotiin kävellessäni kuuntelin Cyber Security Saunan kakkosjakson (Breaking Into Infosec: Advice from an Ethical Hacker). Varsin miellyttävä ulosanti tällä Tom Van de Wielellä. #

Radanalituksen merenpuoleisen vieren risteyksessä lievästi hömelön ja sekavan oloinen nainen kysyi että pääseekö hän tästä (etelään kääntymällä) Välivainioon. En ollut ihan varma, koska en ole juurikaan sieltä kulkenut, ja siellä on reititykset vähän hakeneet itseään Bertel Jungin tien remontin takia. #

Neuvoin sitten kääntymään mieluummin vasta alituksen jälkeen, sieltä kautta ainakin tiesin pääsevän. Itse asiassa ollenkaan kääntymättä olisi ollut vieläkin parempi, mutta kun nainen vaikutti (hömelön lisäksi) vähän epäuskoiselta, jätin sen sitten sinne pähkäilemään itsekseen. #

Kotona kävin suihkussa. Sekoitin rahkan ja söin yhden annoksen sitä ja vähän salaattia. Sitten pötköttelin, kuuntelin Ylen Klassista ja pelailin vapaakenttää puoli tuntia. Vasen selkälihas oli vähän kipeä jo aamulla, ja ärtyi maatessani pahemmaksi. #

Söin päivällisen ja join kuusi kupillista kahvia. Kuuntelin Konsertteja -jaksot Toivo Kuulan koko pianotuotanto yhdessä konsertissa ja Sibelius-Akatemian kamariorkesteri – solistina Ödön Racz, ja sitten Musiikkia vanhasta Euroopasta -jakson Kevätkvartetto. Säädin kotipalvelinta. Vastailin gallupeihin. Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. #

Pyöräilin Prismaan. 18 astetta, mutta puin pitkät päälle, lähinnä jalkain takia, etteivät nyt ainakaan enää tälle illalle rupeaisi kramppailemaan. #

Prisman pihasta en sitten päässytkään lähtemään ihan noin vain: viereisen sähköpyörän omistaja oli vahingossa lukinnut minun pyöräni pyörätelineeseen ketjulukolla. #

Odottelin kotvasen, mutta kun avaimenhaltijaa ei kuulunut, kävin kuikuilemassa infopistettä, että kuuluttaisivat puolestani. Sinne oli kuitenkin jono, enkä uskaltanut jättää pyörääni yksin kovin pitkäksi aikaa, koska jos avaimenhaltija olisi tarpeeksi hömelö, hän saattaisi avata pyörästään vain runkolukon ja lähteä ajelemaan kotiinsa, jättäen minun pyöräni telineeseen lukittuna. #

Niinpä soitin Prismaan sieltä pihalta. Siinäkin oli ensin vaikeuksia, sillä aina kun valitsin osastoksi infopisteen (nro 6), se ohjasi minut vain aina uudestaan takaisin automaattivaihteen numerovalintaan. Lopulta soitin sinne viereiselle kodinosastolle, ja sitä kautta sain onneksi jonkun kiinni ja asiani viimein selitettyä. #

Pelkäsin vähän, että kyseessä on joku vanha papparainen, joka ei tietysti edes tunnista itseään kuulutuksesta. Mutta siitä kuulutuksesta ei ehtinyt kulua minuuttiakaan, kun paikalle pyyhälsi puolipaniikissa nainen, joka oli ihan aidosti pahoillaan ja nolostunut erehdyksestään (joskin samalla vähintään yhtä helpottunut siitä, ettei kyse ollut mistään vakavammasta). #

Onneksi se sen pyörä ei ollut mikään punainen perus-Nopsa, vaan niin hyvin yksilöitävissä, että kuulutus tehosi. Ja onneksi pyöräni toiselle puolelle pysäköity pyörä oli myös lukittu telineeseen omalla lukollaan, joten saatoin olla kohtalaisen varma syyllisestä. #

Tämän ratkettua pyöräilin kotiin, missä söin riisipuuron ja lopun salaatin ennen kuin viimeistelin tämän postauksen. #