Nousin vartin yli kuusi. Väsytti. #

Kävelin salille. 15 astetta, pilvistä, tuulista. #

Salilla tein ojentajat ja rintaa. Alakroppa huusi armoa, mutta yläkroppatreenissähän ei onneksi sen armoilla olla. #

Kävelin kotiin. Mennen tullen kuuntelin The Trail Went Coldin jakson 78 (Rena Paquette). #

Söin riisipuuron, sitten lähdin pyörällä Prismaan. 14 astetta, puolipilvistä, ja ihan vähän vettäkin ripsi siinä lähtiessäni. #

Rajakylän etelälaitaa kulkevan reitin mutkassa oli lehtipuun ruippana kaatunut tielle, vähän ennen sitä kohtaa missä oli aiemmin keväällä mänty samalla lailla reuskahtanut. Joku toinen pyörämies oli siihen pysähtynyt soittelemaan puhelua, mutta en tiedä liittyivätkö nämä asiat toisiinsa. #

Radanalituksen jälkeen samalla tiellä oli viereisestä pusikosta myös nyyskähtänyt iso nippu niitä pensaspuita tielle. (Puiden ja pensaiden tuntemukseni on lähes olematonta, eikä minulla ollut edes puhelinta mukana millä kuvata näitä.) #

Prismasta ostin isot kasat ruokaa. #

Kotona kävin suihkussa, silppusin salaatin, ja sitten aloittelin tämän kirjoittamista. Söin päivällisen, join kolme ja puoli kupillista kahvia. Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. Doksasin rautaa. Kuuntelin Muistojen bulevardia,¹ sitten Urkuyö ja Aaria -festivaalin avajaiskonsertin, sitten Musiikkia vanhasta Euroopasta -jakson Concerto armonico. #

Keitin tomaattikeiton äitin antamaa reseptiä mukaellen. #

Illalla katselin Monstersia (Areenassa tätä kirjoittaessani vielä 29 päivää): ensin kolme varttia hevonpaskaa, sitten lisää hevonpaskaa jonka seassa muutama lyhyt kohtaus joissa vilaukselta niitä monstereita. Premissinähän maailma, jonne hirviöelokuvan hirviöt ovat jo ehtineet etabloitua, on kyllä minusta jo kauan ollut kiinnostava, mutta tässäkin sitä käytettiin vain tekosyynä näyttää tuota ihmissuhdehevonpaskaa. #

Mutta paikallisten avustajien improvisoidut roolisuoritukset olivat hyviä. #