Yritin nousta joskus seitsemän jälkeen, mutta väsytti niin helvetisti, että oli pakko kömpiä takaisin sänkyyn. Olin kyllä mielestäni nukkunut ihan hyvin, vaikka tuuletinta pitikin taas huudattaa täysillä koko yö. Ehkä edellisyöltä jäänyt univelka kuitenkin painoi liikaa. #
Nousin sitten viimein kymmenen yli yhdeksän. #
Salille lähtiessäni takapihalla kekkuloi vasta puoliksi lentokykyinen rastaanpoikanen. Sen räpiköinti ei ollut yhtä onnetonta kuin samalle polulle taannoin pudonneella variksenpoikasella, ja veikkaan että se pääsee ainakin takaisin puuhun jollei ihan kokonaan omilleen vielä. Emolintu tälläkin oli vahtinaan, vähemmän rohkeita uhkailuliikkeitä lenteli edessäni kuin varisemot. #
Salilla venyttelin, rullailin ja palloilin yhteensä tunnin, sitten tein rintatreenin. Ikään kuin salilla olisi tänään ollut vähän viileämpää kuin aiemmin tällä viikolla, vaikka nyt olin siellä myöhempään päivällä, jolloin ulkona on lämpimämpää. Ehkä ilmastointia on säädetty, tai sitten se johtui vain siitä, että tein tänään nuo rintatreenit toisessa päässä salia kuin missä selkää ja jalkoja enimmäkseen teen, ja siellä päässä on ehkä vähän parempi ilmanvaihto. #
Kävelin kotiin. Topeliuksenpuiston läpi kulkevan kevyen liikenteen väylän ja voimalinjan risteyksessä puistopenkin nojalla oli laadukkaan näköinen U-lukko ilman avainta. Rastaanpoikasta ei näkynyt takapihalla. #
Mennen tullen kuuntelin Radioteatterin käsikirjaa mahdollisille maailmoille (6: Menolippu paratiisiin). Hyvä tarina jälleen. Suomennos ja sovitus vain olivat melko kankeita, tai sitten vain tässä kiinnitin siihen ensimmäistä kertaa huomiota. Heikki Määttänen esitti hieman HAL 9000:n kaltaista, jumalkompleksista tekoälyhybridiä, ja se oli mielenkiintoinen kontrasti miehen tavallisemmille, usein humoristisille karrikatyyrirooleille. #
Kotiin tullessani varasin pesutuvan, ja vein pyykit sinne saman tien pyörimään. Kävin suihkussa, panin tattaririisin kiehumaan ja raastoin sormiporkkanoita. Mietin, että jos kaupassa myytäisiin isoja porkkanoita vaikka pienempiä kalliimmalla hinnallakin, ostaisin niitä. #
Pyykkejä viedessäni jostain popsahti päähän hämärä muisto lastenanimaatiosta, jossa lehmä kertoi päivästään. Hiiitaasti. ”Katsoin Ruusaa… Ruusa seisoi vanhalla paikallaan.” ”Näin… hämähäkin.” Toisinaan lehmä teki hauskoja retkiä navetan ulkopuolelle, mm. avaruuteen, mutta päiväkirjamerkintöjen selostus jatkui aina yhtä hillityn rauhallisena. #
Löytyi kohtalaisen pian: Birgitta Janssonin Lehmän päiväkirja (Ur en kos dagbok), Ruotsi, 1985. Esitetty Elonetin mukaan viimeksi 1992. Ruotsinkielisessä lukija on miesääni! Suomennoksessa sentään oli (muistaakseni) (hyvin matala) nais-. #
Kerjäsin uusintaa Areenalta Twitterissä. #
Söin porkkanaraasteen, sitten kävin siirtämässä rummuttavat pyykit kuivausrumpuun ja toin loput tänne. Pesutuvan oven liepeillä värjötteli taas perhonen, tesmaperhonen tällä kertaa. Otin taas tarkennuspaskotun kuvan: #
Söin päivällisen. Ripustin ripustettavat pyykit, rummutut hain rummusta ja taittelin kaappiin. Tätä kirjoittaessani join neljä ja puoli kupillista kahvia ja kuuntelin Kemiönsaaren musiikkijuhlien avajaiskonserttia, Musiikkia vanhasta Euroopasta -jakson Leivo ja Kuhmon Kamarimusiikki 2018 -konsertin Seitsemän taivasta. #
Koodasin. #
Söin riisipuuron. Eilen ostamani kiivit olivat tänä aamuna vielä vähän raakoja, joten annoin niiden olla. #
Mielikin olisi tehnyt pyöräilemään, ja kropassakin olisi riittänyt jaksamista, mutta ulkona yli 30 astetta saatana. #