Eilisiltana DNA:n puhelinmyyjä soitti, ei huvittanut vastata. #

Näin unta, jossa enoni korjasi seinäkelloa, ja isäni oli siinä kaverina. Huoneessa oli meidän lisäksemme ruipelomainen, kalpea ja muutenkin vähän surkean näköinen mies, joka istuskeli sohvalla. Viereisessä huoneessa pauhasi televisio, ja vähän ajan päästä sieltä (huoneesta, ei televisiosta) tuli amerikkalaista näyttelijää (ehkä Jeremy Irons tai Ben Stiller) muistuttava mies, joka kertoi tälle toiselle, ruipelomaiselle kaverille jostain lääkkeestä, jota tv:ssä oli juuri mainostettu. Lääkkeen nimestä (”Spirello” tai jotain sinnepäin) päättelin sen liittyvän hengityksen helpottamiseen, ja siitä edelleen, että kalpea kaveri sairasti ehkä AIDSia. #

Tämä sairaalloinen reppana heläytti yhtäkkiä (kontratenorin, jollei peräti sopranistan äänellä) ilmoille lyhyen, suunnattoman kauniin ja surullisen laulun. Yritin pysyä vakavana (pääasiassa paikalla olleiden sukulaismiesten takia), mutta pillahdin lopulta hallitsemattomasti itkuun. Vielä siitä herätessänikin valui vesi silmistä, joten se vastasi tähän saakka pohtimaani kysymykseen noiden uni-itkujen aitoudesta. #

(Laulu ei ollut Lascia ch’io pianga, mutta sisällöltään ja tyyliltään hyvin samankaltainen.) #

Nousin vartin yli seitsemän, ei väsyttänyt juurikaan. #

Ennen salille lähtöäni latasin ja käynnistin astianpesukoneen. Puin kesäverkkarit, koska ulkona aurinko porotti jo uhkaavasti. #

Salilla tein ojentajat, ihan hyvin, rintaa tehdessäni oli voimat jo ihan loppu. Venyttelin sitten vielä tylsimmät venyttelyt, jotta tänään tai huomenna ei tarvitse tehdä kuin ne mukavammat. #

Kävelin kotiin. Söin riisipuuron. Sojuz-laukaisu olisi ollut tekeillä, mutta päätin olla odottelematta. Juuri ennen kävelylle lähtöäni DNA:n puhelinmyyjä soitti taas. Vastasin päästäkseni siltä rauhaan vähäksi aikaa. Arvasin kyllä sen jutut: laajakaista-asiakkuutta nyt kohta vuosi täynnä, miten olis tietoturvaa, viihdepakettia sun muuta turhaketta tai ehkä puhelinliittymä. Ihan kiltisti uskoi kyllä, etten tartte mitään. #

Ihmetteli kun sanoin, ettei mulla ole telkkaria. Kuulemma ensimmäinen tällainen tapaus joka hänellä tullut vastaan, ja minä puolestani ihmettelin (mielessäni) sitä, koska luulin, etteivät minua nuoremmat sukupolvet enää telkkareita juuri paljon harrasta. Sanoin katselevani pääasiassa Youtubea, ja sitten Areenasta sen vähän mitä tv-ohjelmia tulee katseltua. Tuli siinä selittäessäni kyllä mieleen, että se varmaan ajattelee, että ”joo joo, oikeasti imutat vain rekkalasteittain pornoa”. Ei sillä että minua haittaisi; luulisipahan minua vähemmän epänormaaliksi kuin mitä todellisuudessa olen. #

Kävin kävelyllä. Jalat melkoisen tönkköinä jo lähtiessäni, ja tönkkööntyivät siitä vain enemmän. #

Kotona kävin suihkussa, sitten söin päivällisen. Ja Sojuzin lähdössä oli ollut draamaa, perkele! #

Tyhjensin astianpesukoneen. Join neljä ja puoli kupillista kahvia. Kirjoittelin tätä ja säädin sekalaisia pikkuhommia tässä koneella. #

Söin rahkaa, sitten kävin pyöräillen Prismassa. Ihan ei kerennyt kunnolla pimeä tulla ennen kuin olin jo takaisin kotona, mutta muistinpa kuitenkin varautua lampun kanssa tällä kertaa, ja huomioliivein. Muutkin olivat ilahduttavan hyvin valaistuja, ainakin tänään. #

Takavaloa en muistanut ennen kuin palatessa. Kaivoin ne nyt tuolta laatikosta, mutta toisesta oli toinen LED pimeänä ja toisesta molemmat. Pienillä työkaluilla näperrellen sain jälkimmäisen auki, ja sieltä paljastui kaksi sarjaan kytkettyä CR2025-nappiparistoa. Niitä sattui nyt olemaan, ja pessimisti-minä joutui pettymään, kun paristot vaihdettuani lamppu alkoikin vastoin odotuksiani toimia, molemmin LEDein. #

Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi ja säädin suodatinta. #

Ennen nukkumaanmenoa, tätä kirjoittaessani, liuotan konekiväärikorvaa Remo-waxilla, jos sillä vaikka vaimenisi viimein se papatus. #