Näin unta, että lähdin huvikseni paikallisliikenteen linja-auton kyydissä pohjoisen suuntaan, Haukipudasta kohti, kun en siellä ole koskaan käynyt. Autossa ei minun lisäkseni ollut kuin kuljettaja: vanhemman puoleinen ukkeli, joka ajeli vähän holtittomasti, ylinopeutta, ja linja-auton laitoja aina vähänkin tiukemmissa paikoissa kolhien. #

Kauhukseni huomasin pian, että matka olikin tolkuttoman pitkä, oli jo ilta, eikä tien varrella ollut lainkaan pysäkkejä, eikä vastaan edes tullut yhtään autoa, ja täkäläiset linja-autoaikataulut tuntien jäisin todennäköisesti keskelle ei-mitään vailla mahdollisuuksia päästä sieltä kotiin ennen aamua. #

Lopulta kuitenkin onneksi, yllätyksekseni ja suunnattomaksi helpotuksekseni saavuimme kääntöpaikalle, ja auto vaikutti jatkavan suoraan takaisin tänne kaupunkiin (mitä nyt kuljettaja vähän töni roskalavoja ja rakennusten seiniä autoa tolkuttomalla vauhdilla kääntäessään). #

Nousin 7.10, ei väsyttänyt juurikaan. #

Aamupuuron kiehuessa imuroin tietokoneen pölysuotimet ja vähän lattioita. Söin puuron, sitten koodasin koko päivän. #

Illalla leikkasin partani ja kävin suihkussa. #