Näin unta, että kävelin jossain lapsuuden kalastusjokivarressa, joskin todellisuudessa maisema oli jostain Alpeilta (taustalla oli vuoria). Löysin jonkun pudottelemia tavaroita, yhä vain enemmän, ja kun lopulta löysin ison avainnipunkin, päätin, että nämä minun nyt ainakin on vietävä poliisille. #

Vähitellen tavaroista alkoi paljastua kokonainen tarina: ne oli jättänyt jostain Etelä-Euroopan maasta (ehkä Espanjasta) tullut vaihto-oppilastyttö, ja uni muuttui hiipien aika kammottavaksi, kun vähitellen päättelin, että nuori nainen oli mitä todennäköisimmin tappanut itsensä jossain lähistöllä. Tavaroiden joukossa oli merkkejä hiljattain onnettomasti päättyneestä rakkaussuhteesta, ja lisäksi ilmeisesti isoäidille kotimaahan osoitettu kirje (jonka sisältöä en vieraan kielen takia ymmärtänyt). #

Nousin 5.35. Väsytti jonkin verran, mutta en halunnut ottaa riskiä uudestaan nukahtamisesta, koska heti olisi pitänyt kuitenkin herätä. #

Kävelin salille. Lähtiessäni satoi aika reippaasti lunta, mutta se loppui aika pian ja kuin seinään. #

Salilla tein selkää ja ojentajat, ihan kohtalaisesti. #

Kotiin lähtiessäni tuprutti taas lunta, ja taas se loppui melkein heti ja kokonaan. #

Kotona söin riisipuuron, sitten kävin kävelyllä. Pari astetta pakkasta, pilvistä, lunta ei nyt satanut. Olin päässyt ehkä 1/3 matkasta, kun nenästä alkoi vuotaa verta, ja minulla oli vain yksi käytetty nenäliina jonka kanssa kituuttaa. Onneksi ei vuotanut ihan tolkuttomasti. #

Kotona kävin suihkussa, sitten keitin potut ja söin päivällisen. Syönnin jälkeen pötköttelin ja luin syötteenlukijaa. Yritän tässä vähän entistä ahkerammin levätä aina tilaisuuden tullen. Vanhuus, vanhuus. #

Hoitelin sekalaisia hommia tietokoneella. Aloittelin tämän kirjoittamista. Join seitsemän kupillista kahvia. Koodasin. #

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.