Tällä viikolla unien teemana on näköjään “lapsuudentuttava itkee epätoivoisena jotain, ja minä lohdutan, ja aiemmista unista poiketen luulen jopa pystyväni lohduttamaan ilman, että minun tarvitsee teeskennellä optimismia”. #

Nousin 7.27. Väsytti aika paljon. #

Remonttitelineiden pykääminen oli alkanut pihalla. #

Kävelin salille. Tein vatsalihakset ja olkapäät, ihan hyvin. Puhelias tyyppi neuvoi olkapääliikkeissä, ja puhutteli minua nuoreksi. #

Kävelin kotiin. Nippu harakoita näytti hauskalta kelottuneessa puunlatvassa Perämiehentien vieressä. Yritin kuvata niitä, mutta puhelin oli liian hidas ja harakat tapansa mukaan liian epäluuloisia, niin että ehtivät hajaantua. #

Kotona kävin suihkussa, sitten meditoin puoli tuntia. Söin gnäkkileipää ja mandariineja. #

Käväisin pyöräillen Prismassa ja postittamassa vanhan sykeanturin kaverille. Aamupäivä oli vielä pakkasen puolella ja pilvistä, mutta iltapäivälle kääntyessä selkeni ja lämpeni +5:een. #

Söin päivällisen. Kirjoittelin tätä. Järjestelin podcasteja. #

Pötköttelin ja pelasin kiekkotiiltä. #

Join 3,5 kupillista kahvia. Luin päivityksiä. #