Näin koko yön unia. Ensimmäisessä oli postikortin kokoinen taideteos, jonka erikoisuus oli, että sen kuva vaihtui jonkin ulkoisen ärsykkeen (ehkä valo tai lämpö) vaikutuksesta. Siihen oli siis maalattu yhden kuvan päälle toinen kuva väreillä, jotka muuttuivat läpinäkyviksi. #

Toisessa olin kavereiden sähköauton kyydissä, ja auto ajoi itseohjauksella. Mietin, etteivät nämä (autopilotit) kyllä tietääkseni vielä ole tarpeeksi luotettavia, ja varsinkin arvelutti, kun siellä Kiemunkivaaran ja joen väliin litistetyllä serpentiinitiellä oli 10 cm juuri satanutta luntakin. #

Vähän sen jälkeen kylläkin sitten muuttui taas niin aurinkoiseksi, että näin perhosiakin (suruvaippa ja joku kultasiiven kokoinen, vaalea). #

Nousin 7.39. Ei väsyttänyt. #

Jumppasin olkapäät. Keitin potut, silppusin salaatin, paistoin kaalipapukanan. Vein jätteitä molokiin. #

Hyvä ulkoiluilma olisi ollut, mutta jalat liian väsyneet ja rakoilla. #

Uudella takarenkaalla yhteensä (tähän päivään mennessä) 7833,9 km, ja uudella eturenkaalla 2817,9 km, joista viime kuussa enää vain 685 km. #

Söin tattarileipää, join 3,5 kupillista kahvia. Säädin Home Assistantia, sitten kotiverkon koneita yleisemmin. Koodasin. #

Kävin saunassa. #