En nukkunut ollenkaan, kun puoli päätä oli niin kipeänä, ettei pystynyt. Söin maksimiannoksen parasetamoliakin eilen, eikä se vaikuttanut yhtään mitään. #
Nousin 5.52. Aamupuuron syötyäni ajelin (bussikyydillä) Heinäpäähän viemään avaimen. Sieltä palatessani jäin Tuirassa pois ja käppäilin tk:hon jonottamaan. #
Jonotin neljä tuntia. #
Sairaanhoitajan ultrasondi ei nähnyt poskionteloissa mitään, eivätkä tulehdusarvotkaan olleet koholla (”C-reaktiivinen proteiini, vieritutkimus, plasmasta” 12.0*), joten diagnoosina ”kaikenlaista on liikkeellä” -virusperäinen, eikä antibiooteista olisi ollut hyötyä. #
Jatkoin matkaa Ksupermarketille asti ja kävin apteekissa. Hoitajan ohjeen mukaisesti kysyin neuvoa ibuprofeenin kanssa käytettävästä mahansuojauslääkkeestä, ja ostin sitten neuvon mukaista esomepratsolia ja Burana-Capseja. #
Olen kartellut ibuprofeenia vissiin jo vuosikymmenet, kun se on aina puhkonut mahan limakalvon. Tämä päänsärky on kuitenkin niin tuju, että mieluummin vaihtaisin sen vaikka mahakipuun. #
Heti kotona nakkasin ensimmäisen esomepratsolin naamaani, sitten makasin puoli tuntia kylmägeelipussi poskella. Jälkimmäinen lievitti oloa paremmin kuin mikään siihen mennessä. #
Nakkasin ensimmäiset Buranat naamaani ja join termarillisen kahvia, sitten en taas jaksanut muuta kuin maata. Paitsi etädebugasin Jannen kans älylaitehärdelliä puhelimen (näppäimistön) varassa. #
Toisen lääkesatsin jälkeen alkoi viimein särky vähän hellittää. #
Tyhjensin pyykkitelineen. Kirjoittelin tätä. #
Kävin saunassa siinä toivossa, että tuolta kallosta saisi vielä tuota töhkää ulos, kun ei sieltä enää eilen oikein kunnolla irronnut. Ei irronnut vielä saunassakaan, mutta sen jälkeen sitten taas niistelin oikein kunnon möhköfantteja. #
Panin neljänkympin pyykit pyörimään. Söin salaattia. #
Pötköttelin, luin päivityksiä. #
Ripustin pyykit. #